Kului yli vuosi ennen kuin Helsingin Sanomat pääkirjoituksessa omana tekstinään -
eikä sivuillaan ainoastaan toisten tekstiä lainaten - uudelleen esitti oikeasuuntaisen
analyysin taloutemme keskeisimmistä ongelmista. Mutta taaskaan tekstisivuilla ei ole ollut edes alaotsikkoa
isosta otsikosta puhumattakaan. Ovathan otsikot ja lööpit median tärkeitä vaikuttamiskeinoja, niiden sanoma jää helposti mieleen.
Kirjoituksesta käy ilmi, että Hesarin toimituksessa tiedetään oikein hyvin talouteemme vaikuttavien asioiden tärkeysjärjestys. Toki siitä ovat
selvillä monet muutkin, mutta myös ne tahot pimittävät lamaa ylläpitäviä syitä. Kun
tulevina vuosina mediaa tullaan syyttämään, että sekin osaltaan pitkitti
lamaa, Hesarilla on esittää, että lehti sentään käsitteli laman merkittäviä syitä.
Se on kuitenkin tehty niin varovasti ja peitellysti, ettei monikaan osannut
kiinnittää asiaan huomiota.
Paljon puhuva ydinsyihin osunut sitaatti Hesarin pääkirjoituksesta 28.07.16:
"Seuraavaksi pitäisi saada vauhtia yritysten tuotannollisiin
investointeihin, jotta kasvu ei olisi vain
rakennustyömaiden ja velkavetoisen yksityisen kulutuksen varassa."
Moni varmaan kysyy, mikä tässä lauseessa on niin merkittävää? Sen ei enää pitäisi olla kenellekään maamme taloutta tarkkailevalle uutta,
että tuotantoon pitäisi investoida. Siitäkin Hesari omissa kannanotoissaan
pitkään puhui hyvin varovasti, varmaankin siksi, koska se on syytös yrittäjiä
ja pääomapiirejä kohtaan - median omistajat mukaan lukien. Oikeastaan tiedotusvälineissä
vasta tämän vuoden alussa puhuminen investointien välttämättömyydestä yleistyi.
Työn tuottavuuden kasvu on kansakunnan elintason tärkein osatekijä ja työn tuottavuutta voidaan parantaa lähes ainoastaan kehittämällä uutta ja
investoimalla uuteen.(Palkkojen alentamisellakin on vain marginaalinen merkitys.) Sekin olisi isojen otsikoiden aihe, että Suomen talouskasvu - tai
oikeammin se, ettei taantuma ole vieläkin syvempi - on viime vuosina perustunut
velkarahalla pääosin sellaisiin rakentamiskohteisiin, mitkä kovin vähän voivat luoda uutta kasvua.
Olemme yrittäneet torjua taantumaa velkarahalla, mutta tällaisen
elvytyksen tulokset ovat huonot. Sen sijaan tämä politiikka on johtanut
velkaantumiseen valtiontaloudesta alkaen aina moniin kansalaisiin asti. Media
tästäkin puhuu varoen. Ei kansa nimittäin tykkäisi, että lööpeissä kuvailtaisiin,
kuinka jokainen euro kulutukseen syventää maamme ahdinkoa. Sitä ei myöskään voi
mikään puolue julistaa selkokielellä. Sehän tietäisi vaaleissa niiden
populistien voittoa, jotka edelleen väittävät, että kuluttaminen on suorastaan
isänmaallinen teko.
Hallituksella ei kuitenkaan ole muita mahdollisuuksia kuin jatkaa
velkaelvytystä, mikäli se aikoo pysyä vallassa. Niin kauan se on mahdollista, jos
valtio yhä saa lainaa, vaikka se tapahtuu aikaisempaa kalliimmalla korolla.
Vasta äsken luottoluokittajat alensivat maamme luottokelpoisuutta.
Sen sijaan olisi suotavaa, että media näkyvästi kertoisi säästämisen
olevan valtiontalouden kannalta parempi vaihtoehto kuin kuluttaminen. Raha
pankkiin ja muihin rahalaitoksiin, vaikka siitä osan toiset kuluttajat lainaisivat kulutukseensa, turvaa terveellä tavalla yritysten lainansaannin tuotannollisiin investointeihinsa ja investointeihin, joilla palvelut
voidaan järjestää halvemmalla. Toisin sanoen kansalaisten säästöt ovat
talouskasvun edellytys, ei kulutus velkarahalla.
Lause samasta
pääkirjoituksesta:
”Nykyinen investointien vaisuus kertoo siitä,
että yritykset eivät pidä kysyntää ja kasvunäkymiä vielä riittävinä.”
Ei investointien vähäisyys tärkeimmältä osaltaan siitä johdu, että
yritykset eivät pidä kasvunäkymiä riittävinä. Hesari ei sano suoraan ja
selvästi, että syynä ovat tällä hetkellä hallituksen suunnitelmat. Onhan
selvää, että kun yrityksille lupaillaan etuja, kuten verohelpotusta, ei silloin
ole järkevää investoida ennen kuin hallituksen lupaukset on toimeenpantu. Jos
investoinnit sitä ennen lähtisivät käyntiin, vaikka siihen houkuttelee
suhdanteiden elpyminen, sehän olisi signaali hallituksen suuntaan, ettei
tarvita verohelpotuksia tai muitakaan lisäetuja. Onhan ilmainen raha veroetujen
muodossa monelle turvallisempi tapa ansaita kuin riskialtis yrittämisen tehostaminen.
Enemmän tässä tilanteessa auttaisi, jos pääministeri jyrähtäisi, että
yritysten on turha toivoa enää lisää etuja, kilpailukykysopimus sekä siihen
sidotut veronkevennykset saavat nyt riittää.
Alkaako muutos käynnistyä?
Kun todellinen asiantuntija käytti merkittävän, mutta poikkeavan puheenvuoron, se varmaan vaietaan. Jos sen sijaaan vaikutusvaltainen poliitikko tai muu julkkis laukoisi totuuksia, jotka poikkeaisivat näin paljon totutusta, sitä kommentoisivat kaikki mediat. Hän ei sitä kuitenkaan voi tehdä kuin äärimmäisen pieni askel kerrallaan, jottei tule leimatuksi takinkääntäjäksi. Siihen kuitenkin olisi tavattoman suuri tarve.
Otteita Hesarin Vieraskynä-palstalta:
Matti Pohjola, taloustieteen professori Aalto-yliopisto, kirjoitti 17.8.16
Suomen talous kaipaa uudenlaista ajattelua
"Kilpailukykysopimuksella ja muilla kustannustasoa alentavilla
sopimuksilla parannetaan yritysten kannattavuutta, mutta parempi tulevaisuus
syntyy vain uusista innovaatioista, korkeammasta tuottavuudesta ja siten myös paremmista palkoista.
Talouskasvu syntyy vain sellaisista investoinneista, jotka luovat
innovaatioita ja vauhdittavat teknologian kehittymistä. Eduskunta voi
muuttaa talouspolitiikkaa talouskasvua tukevaksi lisäämällä julkisyhteisöjen
tutkimuksen ja kehittämisen rahoitusta. Investointien
tehottomiin verotukiin ei ole tarvetta.
Korkean teknologian palvelujen tuotannon nopea kasvu on ilahduttavaa.
Informaatio ja viestintä sekä ammatillinen, tekninen ja tieteellinen toiminta
ovat kasvaneet 26 prosenttia vuodesta 2006 ja luoneet talouskasvua enemmän kuin
mikään muu kansantalouden sektori."
Artikkelin laatiminen aloitettu 2.8.16
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti