Tärkeintä ei ole, että ensin nostetaan työllisyysastetta, vaikka etenkin eduskuntavaalien 2019 alla sellainen harhakäsitys pääsi vallalle. Sen sijaan työn tuottavuuden jatkuva parantaminen on ensisijainen Suomen menestyksen edellytys. Tämä kohentaa kipailukykyä niin, että vienti vetää ja tuo maahamme varallisuutta. Sen varassa palveluiden kysyntä kasvaa, mikä houkuttelee yrittäjiä palkkaamaan palveluihin lisää työvoimaa. Vasta sitä kautta työllisyys nousee, sillä palvelut ovat ylivoimaisesti tärkein työllistäjä.
Sama rautalangasta
Esimerkkituotteen valmistamiseen tarvittiin kymmenen työntekijää. Kun irtisanottiin yhdeksän työntekijää, samassa ajassa pystytään valmistamaan tuhat tuotetta - ja vielä entisiä parempia - edellyttäen, että yritys investoi säästyneitä palkkarahoja uusiin innovaatioihin. Paremmilla välineillä, raaka-aineilla ja työtavoilla investointikulut oli äkkiä kuitattu ja yrityksen tuotto parani, koska vientitulot kasvoivat.
Vientiä ei saa verottaa liikaa. Yritykselle pitää jäädä rahaa, jotta se pystyy jatkuvasti investoimaan työn tuottavuuteen. Sekin on virhe, jos yritystä verotetaan liian lievästi. Tällainen houkuttelee makaamaan laakereillaan tai pahimmillaan investointien asemasta rahaa ja yritystukia piilotetaan veroparatiiseihin.
Mikään yritys ei kauan pärjää ilman muutoksia, koska kilpailijat syövät kannattavuutta. Uusi tavoite kannattaa asettaa korkealle, koska innovaatioita tarvitsee lisätä loputtomasti. Jolleivat työntekijät ole aloitteellisia ja itse paranna menetelmiä, maailmalta kyllä löytyy parannuskeinoja. Ne toki maksavat, mutta muuta pelastusta ei ole.
Jos yrityksen vientituloja verotetaan viisaasti ja työntekijöille maksetut palkat ovat oikein mitoitettu, vientitulot kasvavat. Vientiyrityksien uudet työpaikat edellyttävät monesti erityisosaamista. Sen sijaan palvelutehtävissä löytyy töitä edellä mainituille yhdeksälle irtisanotulle ja lisäksi tarvitaan monta muuta työntekijää.
Jotta rahat ja työntekijät riittävät, myös palveluihin pitää jatkuvasti investoida uutta. Sitä on ollut muun muassa digitalisaatio. Jos rehellisiä ollaan - vaikka vaalien alla sellainen puhe oli kiellettyä - vaalien jälkeen on pakko tunnustaa, että myös hoito- ja hoivatehtävissä on ivestoitava uusiin innovaatioihin, kuten robottien kaltaisiin apuvälineisiin. Muuten vientitulot eivät riitä, että pystytään palkkaamaan niin paljon henlilökuntaa, että heiltä liikenee aikaa levollisiin kontakteihin hoidettavien kanssa.
Perinteinen jako alkutuotannon-, jalostuksen- ja palveluiden ammateihin ei ryhmittele elinkeinoja oikein enää nykyaikana. Kun autoverstas korjaa vientiyrityksen autoja, verstas on osa vientiyritystä. Sama verstas korjaa myös viljelijän ja hoitajan autot, joten se on myös osa alkutuotantoa, vaikka onkin varsinaisesti palveluyritys.
Esimerkkejä jalostuksen vientituotteista minun ei tarvitse kertoa, niitä kaikki tietävät. Matkailu on ollut tapana lukea palvelualaksi. Kun asiakkaina ovat kiinalaiset turistit, se onkin selvää vientiteollisuutta. Terveydenhoito on keskeinen osa palveluita, mutta sairaala harjoittaa teollisuuteen verrattavaa vientiä, kun se erikoistuu hoitamaan venäläisiä lonkkapotilaita.
Ylivoimaiseti suurin osa, noin 80%, suomalaisten työnteosta tapahtuu palvelualoilla. Palveluiden turvaaminen on keskeinen osa hyvinvointiamme. Palveluiden järjestämiseen ja palkkoihin raha on hankittu suurelta osin viennin avulla. Siksi siitä, miten hyvin vienti on vetänyt, riippuu kulloinenkin työllisyystilanne.
Mitä enemmän innovaatiot korvaavat työntekijöitä, sitä paremmin vienti vetää. Sitten yhteiskuntamme rattaisiin kertyy varallisuutta eli talous kasvaa. Nyt työllisyys on ollut parempi kuin pitkään aikaan. Jos on enemmän verotettavaa, rahavirta valtion kassaan kasvaa. Lopulta tulee mahdolliseksi verotuksen alentaminen, mikä lisää kansalaisten rahankäyttöä palveluihin. Tämä puolestaan houkuttelee yrittäjiä parantamaan palveluita. Kun se vaihe on saavutettu, yrittäjät palkkaavat palveluihin lisää työvoimaa. Vasta silloin - pitkän ketjun lopulla eikä ketjun ensimmäisenä lenkkinä - työllisyys paranee.
Kaupan esteet
Edellä kerrotut tuotannolliset innovaatiot ovat siis tärkeä talouskasvun ja työllistymisen edellytys. Toinen tärkeä edellytys on maailmankaupan esteiden purkaminen.
Eri maat ja alueet luonnostaan erikoistuvat aloille, joihin niillä on parhaat olosuhteet. Siksi Suomen ja muidenkin pohjosmaiden kannattaa keittää sellua ja Kreikan sekä toisten Välimeren maiden on luontevaa kasvattaa appelssiineja. Maailmanlaajuisesta työnjaosta kaikki hyötyvät, jollei hyötyä leikata tulleilla ja muilla keinotekoisilla kaupan esteillä.
Juuri kun kaupan esteiden poistamisessa oli päästy aimo askeleita eteenpäin, tuli takapakkia ja epävarmuutta Donald Trumpin toimesta. Vaikka siitä kärsii myös Yhdysvallat, vielä enemmän vahinkoa koituu muille maille, jolleivat ne kykene yhteistyöhön. Yhdysvallat on iso ja monipuolinen alue, minkä eri osat jo vanhastaan ovat ylläpitäneet monenlaista työnjakoa.
Työttömien kohtelu on ollut törkeää
Parantunut työllisyys on pitkälti viennin onnistumisen ansiota. Ennenkuin raha löytää kelvollisia kohteita, kuluu aikaa. Siksi myös työllisyyden paranemisessa ilmenee viivettä suhdanneteisiin nähden.
On törkeää syyllistää ja rangaista ihmisiä, jotka ovat yrittäneet löytää töitä siinä onnistumatta. Pakosta joku työnhakijoista on työnantajille muita huonompi ja viimeinen vaihtoehto tai ei kelpaa ollenkaan. Eihän se auta kokonaistyöllisyyttä, kun työnhakijoista paremmin koulutetut kiilaavat jonossa kohti sen alkupäätä, mutta työttömien jono pysyy niin pitkänä, mikä on seurausta maailmantalouden suhdanteista.
Kun maailmalla suomalaisten tuotteiden kysyntä kasvaa, vientimme elpyy ja silloin paranevat myös vientitulot. Viime mainittujen tulojen varassa on maamme palvelutarjonnan määrä. Taloustutkijoiden lisäksi myös monet poliitikot myöntävät, että Suomen työllisyysaste korreloi suhdanteiden kanssa. Koska näin on, ei työllisyyttä voi parantaa aktiivimallilla, työvoimakursseilla tai muillakaan vastaavilla viritelmillä.
Sen sijaan huippuosaajien löytyminen on vientiyrityksille kuin arvokkaat innovaatiot, joita pitää jatkuvasti lisätä, jotta yrityksen kilpailukyky säilyy. Korkeakoulutusta ja ehkä myös ammattikoulutusta varten lisätyt resurssit auttavat innovaatioiden kehittelyssä. Maamme edun nimissä on hyväksyttävä, että tarvitsemme lisäksi osaajia myös ulkomailta.
Eduskuntavaalit 2019
Ne eduskuntaehdokkaat olivat pahemman luokan populisteja, jotka julistivat, että työllistäminen on lähtökohta maamme talousongelmiin. Ketkä tiesivät, ettei se pidä paikkaansa, eivät voineet tätä kertoa. Valetiedon oikominen olisi koitunut ehdokkaan poliittiseksi itsemurhaksi, koska tiedotusvälineet ovat opettaneet niin äänestäjille kuin ehdokkaillekin, että ensin on työllisyys, vaikkei se niin ole. Mitä media on pitkään toistanut, myös sellainen valetieto on totuus useimpien äänestäjien, ehdokkaiden ja toimittajienkin mielestä.
Vaalitulos onneksi viittaa siihen, että äänestäjät arkijärjellä ja ympäristöään havainnoiden osasivat päätellä, ettei pääministeri Juha Sipilä voinut olla oikeassa, kun julisti työllisyysasteen nousun omaksi ja hallituksensa ansioksi. Muut puoluejohtajat ja vaikutusvaltaiset poliitikot eivät juurikaan myötäilleet tätä väitettä. He eivät siihen uskoneet tai pitivät asiaa vaalitäkynä. Puheet työllisysasteen noususta olisivat menneet keskustapuolueen piikkiin, oli ne oikeita tai vääriä. Se mistä puhutaan, toimii vaalimainoksena.
Kun vaalitulos on selvillä ja hallitusohjelmaa laaditaan, kansanedustajiksi valittujen olisi tunnustettava itselleen tosiasiat työllisyydestä, vaikka he kasvonsa säilyttääkseen toistaisivat turuilla ja toreilla vanhaa väärää julistustaan. Takinkääntö kannattaa tehtä varovasti ja vähitellen, mutta tehtävä se on!
Talousviisaiden ajatuksia
Kimmokkeen tämän artikkelin kirjoittamiseen sain Hesarin jutusta (Helsingin Sanomat: Euroalue jarruttaa Suomen taloutta, 6.4.2019). Jutussa haastateltiin kahta taloustieteilijää, mutta lehden otsikko oli vallan muuta kuin mitä alla olevat sitaatit käsittelivät.
Palstatilaa sai Aaltoyliopiston taloustieteen emeritusprofessosri Matti Pohjola: "Poliittisessa keskustelussa hämmästyttävää on se, kuinka kaikki haluavat parantaa työllisyyttä, mutta eivät kerro miten. Työllisyyden lisäämisessä keskeistä on työn tuottavuuden parantaminen."... "Suurin kysymys, miksi Suomen lähivuosien talouskasvu on selvästi hitaampaa kuin ennen finanssikriisiä. Siihen on oikeastaan yksi vastaus: työn tuottavuus kehitttyy hitaasti."
"Jos tarkastelemme Suomen taloushistoriaa 150 vuoden ajalta, uuden tekniikan käyttöönotosta riippumatta työllisyysaste on pysynyt liki vakiona 70 prosentissa vaikka työn tuottavuus on kasvanut 30 kertaiseksi. Markkinatalous korjaa itseään luomalla uusia työpaikkoja katoavien tilalle."
Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja Tuomas Kosonen: "Taloustieteessa työllisyysaste ei ole päämäärä, vaan päämääränä on hyvinvoinnin lisääminen. Jos etuuksia heikennetään niiltä, jotka eivät saa työtä vaikka haluaisivat, silloin kuritetaan kaikkei huonoimmassa asemassa olevia, jolloin hyvinvointi vähenee." Myös Kosonen painottaa, että työn tuottavuutta parantavat etenkin uudet innovaatiot, jotka syntyvät yliopistoissa ja yrityksissä eikä ministeriöissä.
Artikkeli julkaistu 15.4.2019
-----------------------------------------------------------------------------
Olen myös aikaisemmin kirjoittanut Suomen taloudesta.
Tämä artikeli keskittyy siihen, miten ihmiset kokevat työttömyyden ja talouden ongelmat.
Vasta sen jälkeen kun olin tämän laajan artikkelin kirjoittanut, luin professori Matti Pohjolan kirjoittaman taloustieteen oppikirjan. Hämmästyin, kuinka tarkasti olen osannut päätellä, kuten oppikirja opettaa. Lisäsin artikkeliini todisteeksi runsaasti sitaatteja oppikirjasta.
Arvioita Hesarin pääkirjoituksista, jotka ovat käsittelleet maamme taloutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti