Jotta vientimme pärjää kansainvälisessä kilpailussa, on löydettävä innovaatiot, jotka korvaavat työntekijöitä. Ei Suomi voi nykyaikana menestyä sellaisen ideologian varassa, että työntekijöitä verottamalla hoidetaan valtiontaloutta. Se tehtävä jää suuressa määrin vientiteollisuudelle. Kun vienti menestyy aikaisempaa paremmin, lisää rahaa kertyy monia reittejä yhteiskunnan rattaisiin.
Parhaiten työllistävät palvelualat. Viennin elpyessä kasvaa ihmisten ja yritysten tarve saada palveluita. Silti edes noususuhdanteessa palvelualoilta ei riitä kaikikille työtä. Innovaatiot syrjäyttävät palveluistakin työntekijöitä.
Yhteiskunnan tulee taata työttömien toimeentulo ja myös hyvä elämä. Sosiaaliturvan kautta se voi tulla kokonaistaloudellisesti halvemmaksi kuin työllistämisen keinoin. On virhe, kun yritetään työllistämistä valtion varoin tai kiusaamalla ihmisiä työllistämiskursseilla silloinkin, kun ei ole soveliaita työpaikkoja. Vapaiden työpaikkojen täyttäminen pitää kuitenkin säilyttää tavoitteena.
Kumpi on Suomen etu: elvyttäminen vai säästäminen? Ennenkuin tähän voi vastata, pitää määritellä, mitä tarkoittaa uudissana "elvytys". Nykyään elvytys tarkoittanee, että annetaan vauhtia niille koronan vaikeuttamille hankkeille ja toimille, jotka koetaan yhteiskunnalle tärkeiksi. Useinmiten elvyttäminen näyttäisi tapahtuvan rahan voimalla. Ei kuitenkaan kaikenlainen rahanjako elvytä.
Suomessa 1990-luvun alkupuoliskon kansantaloutemme ohjeeksi valikoitui säästäminen. Sitä pidettiin pakon sanelemana, koska valtion kassa oli tyhjä. Seurasi vaikeat ajat. Sellaisia aikoja ei nyt haluta missään tapauksessa ja siksi elvytetään voimakkaasti - jopa varmuuden vuoksi. Heti perään pitää huomauttaa, että nykyhetki ja entiset olosuhteet eivät ole vertailukelpoiset. Näinollen kovin luotettavaa ohjetta tälle päivälle tuskin löytyy historian avulla.
Ketkä päättävät Suomen taloudenhoidosta
Taloustiede perustelee, mikä olisi kulloinkin paras vaihtoehto. Harvoin kuitenkaan parasta vaihtoehtoa päästään toteuttamaan, koska taloudenpidon nokkamiehet ovat valikoituneet sillä perusteella, että he ovat onnistuneet parhaiten saamaan äänensä kuuluville. Heille ratkaisevaa ei useinkaan ole talouden ymmärtäminen. Ja vaikka he tietäisivät, mikä on kansantalouden kannalta väärin ja mikä olisi oikein, poliittiset eturistiriidat ja arvovaltaongelmat liiaksi ohjaavat päätöksentekoa. Tärkeintähän on oman kannattajakunnan kasvattaminen. Se menee enemmän tai vähemmän viisaan taloudenpidon edelle. Tätä ei kai voida kiistää? Näistä lähtökohdista johtuen poliittinen valinta ei juuri koskaan voi olla paras mahdollinen.
Mielipidekyselyt ovat auktoriteetin asemassa
Demokratiaan kuuluu, että taloudenpidon ohjeita saadaan myös vaalimenestyksen perusteella. Vaaleja ei kuitenkaan voiteta vain oikeilla asiatiedoilla. Vaalien välilläkin toistuvat puolueiden kannatuskyselyt ja ne ohjaavat päätöksentekoa siinä missä vaalitkin. Näistä gallupeista on muodostunut suorastaan ohjeistus, mitten poliittisten päättäjien tulee jatkossa toimia. Vaikka lähes samat galluptulokset toistuvat kyselystä toiseen, muutamankin desimaalin muutokset saavat palstatilaa niin paljon, että ne vaalien ohella elättävät monia medioita. Puolueiden kannatuskyselyt ovat tiedotusvälineille iso säännöllinen bisnes, sillä kyselyiden pohjalta aina syntyy monta median kuluttajia kiinnostavaa jutunaihetta.
Itsenäiset ajattelijat kyllä huomaavat, ettei taloutemme voi säilyä kilpailukykyisenä galluppeja seuraamalla. He eivät kuitenkaan saa ääntään kuuluville, koska tiedotusvälineet kilvan toistelevat poliitikkojen, ammattiyhdistysväen ja muidenkin vanhakantaisten työllistämispoliitikkojen sanomaa, vaikka juuri se on suuressa määrin talouden menestyksen jarru.
Teollisuuden kasvu on innovaatioiden varassa
Innovaatioista puhutaan paljon, mutta niiden kokonaisvaikutusta ei riittävästi ymmärretä. Se ainoastaan nähdään, että karvaalla tavalla innovaatiot luovat työttömyyttä. Vaikka tältä näyttää, se on kuitenkin pinnallinen olettamus eikä perimmäinen totuus.
Mitä enemmän innovaatioilla korvataan työntekijöitä, sitä paremmaksi tulee työn tuottavuus. Toisin sanoen: mitä vähemmän työntekijöitä jää valmistamaan tuotetta, pääsääntöisesti sitä edullisempi tuote syntyy. Sellainen hyödyttää yrittäjää, antaa vientituloja ja on helppo myydä myös kotimaahan, mutta ennenkaikkea se tuo kaikille osapuolille hyvivointia, jos niin halutaan - erityisesti lopputilin saaneille.
Media ei jaa oikeita oppeja,
Työntekijöitä tuotetta kohden pitää vähentää eikä suinkaan lisätä, jotta vientimme vetäisi ja sen seurauksena Suomi pärjäisi. Koska media ei korosta oikeita asioita, suurin osa äänetäjistämme ei myöskään osaa sellaisia vaatia. Valtamedia ei halua - tai luultavammin ei uskalla - kertoa tottuuta. Nimittäin tiedotusvälineiden on parasta toistaa entisiä oppejaan, koska niihin äänestäjät on totutettu median ansiosta. Siksi niistä kansa tykkää ja se takaa, että median tuotto säiyy voitollisena; mediaa tilataan runsaasti ja siksi niissä yritysten kanattaa mainostaa.
Tiedotusvälineiden kannalta on edelleen hyvä asia, jos vanhakantaisia työllistäviä työpaikkoja onnistutaan säilyttämään. Tämä on myös maan hallituksen ja eduskunnan toive ainakin, jos poliitikkojen puheita kuuntelee. - En kuitenkaan jaksa uskoa, että päättävään asemaan nousseet ovat oikeasti hölmöjä, vaikka moni sellaista joutuu esittämään..
Mitä elvytys ei saisi olla
Toimittaja, joka uskalsi kirjoittaa rehellisesti, paljasti "kielletyn" totuuden, vaikka piilotti sen tekstin sisälle vaikeasti havaittavaan kohtaan (HS 5.2.21): "Marinin hallitus on tehnyt päätöksen toimista, jotka tuovat hallituksen arvion mukaan 31000 - 36000 uutta työllistä. Toimien tarkoituksena on lisätä työn tarjontaa eli käytännössä patistaa työttömiä hakemaan töitä aktiivisemmin ja työllisiä pitämään kiinni työpaikoistaan."
Hallitus siis uskoo työpaikkoja syntyvän, kun tätä varten annetaan työnantajille rahaa. Toki tämän rahan myöntämiselle on ehdot, mutta ovatko nämä työpaikat tuottavia, se näyttää olleen toisarvoista. Ennenkin vastaavissa tilanteissa ei kannettu vesi ole pysynyt kaivossa. Miksi ei, senhän toimittaja kertoi. Työttömiä velvoitetaan entistä aktiivisemmin etsimään työpaikkaa. Mutta jos he onnistuvat, tämä johtaa siihen, että heitä päätyy jo työssä olevien tilalle - ei siis heidän lisäksi. Näin entisistä työllisistä tuleekin työttömiä. Jälleen kerran toistuu nollasummapeli. Pitää siis ensin olla vapaita työpaikkoja ja pulaa työntekijöistä. Jollei näin ole, vahvistuu ennuste, että Ruotsin ja Norjan taloudet tulevat kasvamaan nopeammin kuin Suomen.
Työn pitää olla tuottavaa
Uusien innovaatioiden käyttöönotto on talouskasvun välttämätön edellytys. Kun innovaatiot parantavat vientituotteidemme kilpailukykyä, maamme vaurastuu ja kansalaisten hyvinvointi kohenee. Usein mainittuja innovaatioita, joiden kehittely on parantanut tuottavuutta, ovat olleet tietotekniikka, digitalisaatio, eläin- ja kasvinjalostus, robotit, automatiikka, edulliset raaka-aineet, etevät tutkijat ja koulutetut työntekijät.
Kun taloustieteen asiantuntija lopulta sai puheenvuoron, eikä toimittaja liikaa ohjaillut tai sensuroinut, alettiin puhua työn tuottavuuden ratkaisevasta roolista. Korkea tuottavuushan on sitä, että pienillä työvoimakustannuksilla saadaan aikaan sellaista arvokasta vientikelpoista, jolle on kysyntää.
Harvinainen poikkeus (Helsingin Sanomat 6.4.2019)
Palstatilaa sai Aaltoyliopiston taloustieteen emeritusprofessosri Matti Pohjola: "Poliittisessa keskustelussa hämmästyttävää on se, kuinka kaikki haluavat parantaa työllisyyttä, mutta eivät kerro miten. Työllisyyden lisäämisessä keskeistä on työn tuottavuuden parantaminen."... "Suurin kysymys, miksi Suomen lähivuosien talouskasvu on selvästi hitaampaa kuin ennen finanssikriisiä. Siihen on oikeastaan yksi vastaus: työn tuottavuus kehitttyy hitaasti."
Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja Tuomas Kosonen: "Taloustieteessa työllisyysaste ei ole päämäärä, vaan päämääränä on hyvinvoinnin lisääminen. Jos etuuksia heikennetään niiltä, jotka eivät saa työtä vaikka haluaisivat, silloin kuritetaan kaikkei huonoimmassa asemassa olevia, jolloin hyvinvointi vähenee." Myös Kosonen painottaa, että työn tuottavuutta parantavat etenkin uudet innovaatiot, jotka syntyvät yliopistoissa ja yrityksissä eikä ministeriöissä.
Mistä rahat ihmisten hyvinvointiin
Työntekijä- ja työnantajajärjestöjen sekä hallinnon olisi hyväksyttävä realiteetti, että vanhojen työpaikkojen ja työmenetelmien säilyttäminen ei kannata. Aina pitää kehittää parempaa uutta, jos aikoo pärjätä.
On kansantaloutemme kannalta etu - ja sitä kautta se on myös tavallisen kansalaisen etu - että työntekijöitä korvataan uusilla innovaatioilla. Useimmat työnantajat tämän kyllä ymmärtävät, mutta eivät he voi tehdä parhaita mahdollisia investointeja, jos valtion rahanjaon ehtona on työpaikkojen säilyttäminen eikä tuottavuuden parantaminen.
Valtion tehtävä ei saisi olla yritysten suora rahoittaminen, koska se ei useinkaan edistä tuottavuutta. Sensijaan avustamalla tutkimusta ja koulutusta valtion pitää rahoittaa innovaatioita. Näin syntyy yrityksillemme paremmat mahdollisuudet menestyä kansainvälisessä kilpailussa.
Virheitä sattuu, kuten vääriä investointeja ja huonosti valittuja innovaatioita. Mutta kun moni yrittäjä onnistuu, yhteisvaikutuksena maamme vientitulot kasvavat. Oikea resepti tuottavuuden parantamiseksi on huomata ajoissa, mitkä tuotteet käyvät kohta paremmin kaupaksi ja miten niiden kysyntään pystytään vastaamaan. Tätä arviointia tapahtuu tietystin koko ajan. Sen edistäminen olisi valtion taholta parasta elinkeinopolitiikkaa.
Sivuseikka
Moni haluaisi uudistaa työpaikkaansa uusilla innovaatioilla, mutta usealle muulle sellainen tuo murhetta ja stressiä. En itse pidä useimmista innovaatioista. Minua enemmän rasitti kuin ilahdutti, että blogipohjani vaihtui uuteen uskoon. Monta toimintoa oli tuskastuttavan kauan hukassa, enkä osaa käyttää hienoja uutuuksia. Toki tällaiset murheet, kuten kirjoittamisharrastuksen takkuaminen, ovat mitättömiä vaivoja sen rinnalla, jos kysymys on ansiotyöstä tai elinkeinosta. Sensijaan insinööriluonteille, jotka tykkäävät kehitellä uutta ja vaativaa, meidän aikamme voi olla unelmien täyttymys.
Palvelut ovat ylivoimainen työllistäjä
Vasta kun vienti vetää uusien innovaatioiden ansiosta, kertyy yhteiskuntamme rattaisiin lisää varallisuutta, minkä turvin kasvaa myös kansalaisten ostovoima. Sitten lisääntyy erilaisten tavaroiden kysyntä, mutta vielä tärkeäpää on, että samalla lisääntyy palveluiden kysyntä. Tästä seuraa, että yrittäjät palkkaavat uutta työvoimaa palvelualoille. Palveluthan ovat ylivoimaisesti tärkein työllistäjä. On kuitenkin totuttu siihen, että vientimme on suuressa määrin teollisuustuotteita, mutta se alkaa olla vanhentunut käsitys. Yhä enemmän tilalle on tullut palveluiden vientiä. Niistä arvokkaiksi koetaan erityisesti matkailu-, hoiva- ja terveyspalvelut sekä vapaa-ajan toiminnot.
Jos tarkoitus on luoda lisää työpaikkoja maksamalla niistä työnantajille, se on ainakin periaatteessa väärää elvytystä. Kun valtio myöntää rahaa uusiea työpaikkoja varten, yleensä sellainen vie joiltain toisilta tienestin. Se on helposti ihmisarvoa alentavaa nollasummapeliä.
Väärinkäytön torjumista riittää aina
Tarkkana pitää olla myös sen suhteen, ettei sosiaaliturvaa, jonka muutoksia on tehty kiireellä, tule väärinkäytetyksi. Erityisen vaikea voi olla työmoraalin säilyttäminen; ei haeta tai oteta vastaan työpaikkoja, jos sosiaaliturvan varassa pääsee helpommalla ja parempiin tuloihin.
Koronan takia monen tähän asti menestyneen yrittäjän hätä kasvaa. Siksi valtio on elvyttänyt ja avustanut valtavilla summilla. Tämäntapainen tilanne on ennenkin houkuttellut avun väärinkäyttäjiksi. Siitäkin on näyttöä, että myös Suomesta veroparatiiseihin päätyi huomattavia summia valtion myöntämiä tukirahoja. Kun tätä paljastui, sen jälkeen veroparatiiseista on oltu oudon hiljaa. Juttujen, jotka niistä kertovat, luulisi myyvän hyvin; olisihan mielenkiintoista saada tietää nimiä ja yksityiskohtia, vaikkei varsinaisesti uutta paljastuisikaan.
Pelkääkö media astuvansa liian suurille varpaille? Kirjoitin 2017 aihetta käsittelevän artikkelin: Veroparatiisien tietovuodot olivat talouskasvun lähtölaukaus
Julkaistu 10.3.2021
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti