Donald Trumpin motiivit

Usein presidentti Donald Trumpia käsittelevissä tiedotusvälineissä kysytään, mikä oli presidentin tarkoitus. Parempi olisi kysyä, mikä oli motiivi. "Motiivi tarkoittaa vaikutinta eli syytä tietyn asian tekemiseen" (Wikipedia). Kostonhalu, kateus, rakkaus, riemu, viha ja moni muu tunne voivat olla teon motiiveja. Motiivi ei aina tarvitse edes päämäärää eikä tarkoitusta. Monta kertaa teon tarkoitus on toisarvoinen verrattuna siihen motiiviin, mikä yllyttää teon suorittamiseen. Liian yksioikoisesti asioita selitetään järkisyillä silloinkin, kun kunnollisia järkisyitä ei ole.  Vaikka tunnesyiden merkitys tiedostetaan, sitä ei ole aikamme medioissa tapana analysoida.

Mediat näyttävät olevan melko yksimielisiä, että Trumpin tavoite on toteuttaa vaalilupauksensa. Ei tohdita korostaa, vaikka se on ilmiselvää, että yleensä Trumpin perimmäisin motiivi on oman maineen ja kunnian kasvattaminen. Tähän parhaat välineet tarjoaa  oma vaaliohjelma tai sama asia toisin sanoin: Barac Obaman saavutusten tuhoaminen kuten myös Hilary Clintonin ja demokraattisen puolueen mollaaminen. Korkeat kannatusluvut ovat Trumpille myös maineen ja kunnian tavoittelun välineitä. Tätä osoittaa vaikkapa se, että virkaanastujaisten pienempi katuyleisön määrä verrattuna edellisen presidentin vastaavaan tilaisuuteen riitti Trumpille pettymyksen ja voimakkaan tunnekuohun aiheeksi.

Mikäli Trumpin ensisijainen tavoite olisi palvella omaa maataan,  hän ei toimisi siinä järjestyksessä, että ensin päätetään asioista ja vasta sitten kun tulee vaikeuksia, kysytään neuvonantajilta. Sitä paitsi neuvo voi jäädä kysymättä, koska se arvattavasti tuntuu Trumpista alentavalta. Amerikkalaistenkin edun valvonta  vaatisi  myös maailman mielipiteiden tunnustelua ja  kompromissitarpeiden kartoitusta. Jos kysymys olisi amerikkalaisten parhaasta, Trump tarkastelisi vakavasti ilmastovaikutuksia tai ainakin pohtisi niitä, koska niihin moni uskoo, vaikkei Trump itse uskoisikaan. Tuskin Trump on tilannut itselleen kattavaa arviota protektionisminsa vaikutuksista maailmantalouteen ja ennen kaikkea näiden vaikutusten takaisinkytkennästä Yhdysvaltain talouteen. Ovathan maailmankaupan vapautuminen uusien innovaatioiden ohella olleet globaalin talouskasvun tärkeimmät perustat.

Koska monelta suunnalta aiheeseen lähestyminen näyttää olevan Trumpille vierasta, tästäkin syystä on pakko tehdä johtopäätös, että presidenttinä hänen perimmäinen motiivinsa on enimmäkseen oman egon pönkittäminen. Nimittäin asioihin lähestyminen pala kerrallaan on Trumpille mieluisaa, koska joka pala tuo mahdollisuuden osoittaa yhä uudelleen ja erikseen Yhdysvaltain presidentin mahtia.

Kyllä Trump tietää pätevänä bisnesmiehenä, kuinka toimia, kun haluaa saada taloudellista tulosta. Liikemiehenä omien yksityisten bisnesten hoidossa Trumpin menetelmät ovat toiset kuin maansa talouden hoidossa. Eiväthän omat bisnekset muuten olisi onnistuneet. Oma bisnestausta myös selittää, että Trump ajattelee lähinnä republikaanien tapaan, sillä onhan tämä puolue Yhdysvalloissa yksityisen yrittämisen puolustaja.

Historia tuntee muitakin rikkaita johtajia
On suorastaan sääntö, että suvereenin johtajan omat rahat ja valtion rahat menevät sekaisin. Itsevaltiaalle tämä on vallassa pysymisen edellytys, sillä tarpeeksi "luotettavia" liittolaisia ei hankita pienellä rahalla. Ei kilpailijoita eikä heidän hännystelijöitäkään houkutella omalle puolelle kovin halvalla. Jos Trump paljastuu poikkeukseksi, on löytynyt rikkaiden joukosta jalo ihminen. Maailman mittapuun mukaan Suomen rikkaat ovat köyhälistöä, mutta monelta on löytynyt tilejä veroparatiiseissa ja niiden avulla oman bisneksen tuotot ja Suomen verosaatavat sekoavat.

Median syytä
Mikä oli Trumpin motiivi, kun hän esitti Englannin pääministeri Theresa Mayn kuullen pääministeriksi hänen kilpailijaa? Oliko tällä ehdotuksella tarkoitus? Tuskin, mutta jokin motiivi oli, mikä aiheutti tämän tokaisun. Vastaavia tempauksia Trump tekee yhtenään. Kun hän lausuu harkitsematonta tai outoa, kannattaa pohtia motiivia.

Väitän, että Trump ei läheskään aina tavoittele puheenvuoroillaan asioiden suhteen yhtään mitään. Usein hänen sanansa ovat eräänlaista smalltalkia äänestäjien kuultavaksi. Se on kieltä, jota Trumpia äänestäneet ymmärtävät ja kaipaavat. Koska heiltä Trump saa mieluisaa palautetta, tämä houkuttelee jatkamaan samalla linjalla. Sekin parantaa vaikutusta, kun media vielä toistelee tätä smalltalkia ympäri maailman.

Vähemmän häiritsisi maailmanjärjestystä, jos tiedotusvälineet jättäisivät Trumpin sanomisia vaille huomiota. Vaikka kyseessä on huolimattomia tokaisuja, media kuitenkin tekee niistä tärkeitä kannanottoja, kun se etsii niille erityistä tarkoitusta. Näin media tavan takaa lähtee edistämään sellaistakin, mitä Trump tuskin tarkoitti vakavasti otettavaksi. Jälkikäteen median painostuksesta Trump saa syyn selitellä outoja kannanottojaan. Tällä tavalla Trumpin nimiin syntyy huonosti perusteltuja tavoitteita, joita hänen on sitten suorastaan pakko lähteä ajamaan. Vaikkei Trumpilla alkuaan ollut tarkoitus, että kaikkia hänen esityksiään otetaan vakavasti, media painostuksellaan yrittää siihen velvoittaa. Median lienee mahdoton tinkiä kaupallisista eduistaan silloin, kun Trumpista saa meheviä myyviä uutisia, vaikka niistä vaikeneminen olisi parasta ihmiskunnan etua ajatellen. Vastuuntuntoinen media taitaa olla vaikeampi saavuttaa kuin vastuuntuntoinen Donald Trump.

Voiko Trumpin kaltainen olla hyvä presidentti
Trump ei suinkaan ole lajissaan ainutlaatuinen valtionjohtaja. Motiiveiltaan vastaavia historia tuntee lukuisia. Tällaisesta henkilöstä voisi tulla hyvä johtaja, mikäli hän itse kokee ja kansalaiset ovat samaa mieltä, että valtakunnan menestyminen on johtajan ansiota. (Se on toisarvoista, ovatko johtajan toimet todellinen syy vaikkapa talouskasvuun vai johtuuko se maailmantalouden suhdanteista.) Suosionosoitukset ja hyväksyntä pönkittävät itsetuntoa. Kenen kohdalla näin ei tapahtuisi? Sellainen innostaa johtajaa ponnistelemaan maansa parhaaksi. Myös silloin perimmäisin motiivi on oman itsetunnon pönkittäminen, mutta se on valjastettu edistämään yhteistä hyvää. Suomesta käsin ainakaan vielä ei näytä siltä, että Trump osaisi - tai edes haluaisi - toimia siten, että hän saisi enemmän arvonantoa ympäri maailmaa eikä vain Yhdysvallossa ja sielläkin enimmäkseen häntä kannattavilta republikaaneilta.

On henkilöitä, jotka ovat saaneet aikaan paljon hyvää, mutta vieroksuvat huomionosoituksia. Luulen, että heillekin on yhteistä onnistumisen riemu, mutta motivaatioksi riittää, että itse näkee onnistuvansa. Osin vaatimattomuus johtuu kulttuuritaustasta - moni suomalainen arvostaa vaatimattomuutta. Kaikilla henkisesti terveillä on kuitenkin tarve onnistua, se on ihmisen käyttövoima; sekin voi luo pienen tyytyväisyyden tunteen, kun arkinen askare sujuu aikaisempaa paremmin. Myös omiensa hyväksi työnteko on ihmisen synnynnäinen vietti. Toiset kokevat omikseen vain lähimmät omaiset, mutta kulttuurimme muuttuessa omien piiri on laajentunut niin, että omia, joista pitää huolehtia, ovat myös hädässä olevat maapallon toisella puolella.

Demokratiaan kuuluu oppositio ja sen tehtäviin kulloisenkin päämiehen arvostelu. Siksi monen etevänkin valtiojohtajan on vaikea saada kiitosta. Vasta jälkikäteen vuosien kuluttua hänet voidaan muistaa arvostettuna valtiomiehenä. Aikaisemmin sen estää oppositio, jonka viran puolesta on nähtävä henkilön toimissa mahdollisimman paljon kielteistä. Saa nähdä, miten käy Trumpin suhteen, mikäli hänen valtakaudestaan selviämme.

Nuorekas Trump?
Kun koulupojalta kysyy, miksi hän teki pahaa, ei hän useinkaan vastaa. Kysymys ei ole vastaushalusta, jos ei itsekään tiedä tekojensa syitä eikä ole miettinyt valmiiksi tekosyytä. Teoilla ei aina ole tarkoitusta, ei tiedostettua eikä tiedostamatonta. Kuitenkin huonolle käyttäytymiselle etsitään tarkoitusta, koska kulttuurissamme edellytetään, että teoilla pitää olla looginen tarkoitus. Oikeusturva vaatii, että väärin tehnyttä on kuultava ennen rangaistuksen määräämistä - se on lailla määrätty. Tästä kuitenkin helposti seuraa, että selitys keksitään jälkikäteen. Siksi perimmäinen totuus  ei aina tule esille, mutta onneksi sentään voi selvitä lisää teon yksityiskohtia, millä rangaistusta perustellaan.

Usein kolttosten selitys keksitään vasta jälkikäteen. Näin on myös aikuisten kohdalla, jos on tullut tehtyä sopimatonta. Poliitikotkaan eivät tee poikkeusta - poikkeus olisi vastoin ihmisluontoa. Tekoja on kaunisteltu ja on turvauduttu hätävalheisiin. Mutta jollei ole todisteita, että syy on muuta kuin mitä tekijä kertoo, syytös valehtelusta on sopimaton. Mediassa julkaistuna sellainen täyttää herjausrikoksen tunnusmerkit.

Kirjallisuus ja elokuvat opettavat, että  kosto on käyttökelpoinen motiivi. Myös kilpailijalle saa kostaa, mukaanlukien poliittiset kilpailijat. Kostaminen antaa tyydytystä ja sivullisetkin voivat siitä nauttia. Kannattaisi tutkia, kasvoiko Nelson Mandela kulttuurissa, missä pahat teot eivät edellytä kostoa siinä määrin kuin meidän kulttuurissamme.

Kelpaisiko Trumpin käytöksen selitykseksi myös nuorten motiivit? Nuorten kyseessä ollen ainakin lähellä totuutta on selitys, että usein pahanteko ja huono käytös olivat kivaa ja jännää. Sitä ei tosin kannata tunnustaa. Sehän vain lisäisi paheksuntaa ja rangaistuksen määrää. Jos näin on, pahanteko ei ole itsetarkoitus vaan se on väline, jonka avulla tavoitellaan jännitys ja mielihyvää. Monta kertaa hauskanpidon ja jännityksen haun yhteydessä aikuisetkin hölmöilevät. Onneksi hauskanpidon ja jännityksen aiheet löytyvät useimmille hyvistä harrastuksista. Ikkunoiden rikkojallekin enemmän mielihyvää voi tuottaa hyvä harrastus. Siksi tuntuu ymmärrettävältä, että skeittirata, joka tarjoaa nuorille mahdollisuuden jännitykseen ja keinon kilpailla kaverien kanssa, auttaa ehkäisemään pahantekoa.

Presidenttiin samaistutaan
Olemme lähes jokainen enemmän tai vähemmän menestysriippuvaisia. Tärkeää on päästä näyttämään, kuka on rohkein ja paras. Joku nuori yrittää päteä ikkunoiden rikkomisella. Presidentti Trumpille keino päteä on muiden valtiojohtajien tai merkkihenkilöiden ilkkuminen. Samalla Trump saa tyydytystä asemansa esilläpitämisestä - hän on maailman mahtavin mies - ja asema antaa hänelle erityissuojan.

Moni Trumpia äänestänyt kuuluu Amerikan mittapuun mukaan vähäosaisiin. Sellainen saattaa itsekin kokea menestyksen tunteita samaistuessa presidenttiinsä herjanheittäjänä. Kun tämä tuo toistuvaa tyydytystä, siitä tulee suorastaan riippuvaiseksi.

Vaalimenestyksen takana lähes aina on mukana myös fani-ilmiö idoleineen. Siihen varsinkin presidentinvaalien kampanjoissa pyritään. Silloin ei haittaa, jos vaalitilaisuuksissa asiatiedot jäävät vähemmälle tai poikkeavat totuudesta.  Trumpin vaalitilaisuudet eivät olleet tässä suhteessa erilaisia.

Olosuhteiden merkitys
Haen selityksiä, jotka auttavat ymmärtämään kielteisiin tekoihin johtaneita syitä. Jos syyt tunnetaan, ongelmia luulisi olevan helpompi ehkäistä.

Osviittaa antavat vaikkapa rikostilastot, joiden mukaan on ollut ajanjaksoja, milloin rikollisuus on runsaampaa ja milloin taas vähäisempää. Tämä kertoo olosuhteiden merkityksestä eikä pelkästään ihmisten valinnoista. Jos ihminen olisi oman onnensa seppä niin, miksi yksilöt, ihmisjoukot, valtiot ja jopa kokonaiset kulttuurit välillä onnistuvat ja toisina aikoina taas epäonnistuvat. Sattuma ei riitä selitykseksi. Vastausta on haettava yhteiskunnan tilan muutoksista. (Sen taustalla vaikuttavat ympäristömuutokset, mutta se on toisen artikkelin aihe.)

Esimerkiksi sopii koulumenestys. Hyvä koulu houkuttelee hyviä opettajia ja hyvät oppilaat vetävät myönteisellä tavalla mukaansa niitäkin oppilaita, joiden lähtökohdat ovat vaikeat kotioloista, varallisuudesta, maahanmuuttajan tausta tai jostain muusta johtuen. Kun huonosti menestyviä oppilaita on ympärillä, kärsii hyväkin oppilas, jolla on hyvät lähtökohdat. Vaara kasvaa, että hän seuraa huonon joukon mallia. Kun taas ympärillä on enimmäkseen hyvin pärjääviä koulukavereita, he kirittävät menestymään myös huonotapaisia, heikkolahjaisia ja vaikeista lähtökohdista tulevia.

Maailman mielipide on pitkälti yhtä mieltä, että Yhdysvaltain Keski-Lännen olosuhteen loivat edellytykset Trumpin kaltaisen henkilön poliittiselle nousulle. Tällä alueella on paljon ihmisiä, jotka kokivat mahdollisuutensa taantuvan. He olivat mallina niillekin, joiden elinolot olivat säilyneet hyvinä. Näihin ryhmiin tehosi Trumpin retoriikka.

Mukana on suuri joukko sattumia, että presidentiksi siilautui juuri Donald Trump. Sen sijaan voi olla suorastaan luonnonlaki, että valtaan nousi henkilö, joka ajatteli hallinnon vastaisesti tai ainakin toistelee hallinnon vastaisia puheita ja käyttäytyy tavalla, mikä tunnetaan populismina.  
Mitä tarkoitan populismilla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti