Vapaan tahdon harhat

"Vapaa tahto on ajettu ahtaalle" oli otsikko Helsingi Sanomissa 12.11.2018. Lehtijutussa käydään lyhyesti läpi muutamien kansainvälisesti merkittävien tutkijoiden arvioita, onko ihmisellä vapaa tahto.

Otsikosta alkaen vapaan tahdon hyväksyminen oli lehtijutussa puolustusasemissa. Tätä painotusta toimittaja perusteli sillä, että vapaan tahdon kieltäminen on tutkijoiden piirissä vahvistuva  käsitys. Se pohjaa varsinkin aivotutkimuksiin, jollaisiin ei aikaisemmin pystytty. Egg-laitteella nähdään, että aivot alkavat valmistella tekoa yli kolme sekunnin kymmenystä aikaisemmin kuin koehenkilö tiedostaa aikeensa. Tietoinen tahto ei näinollen näyttäisi olevan tekojemme alullepanija.

Moraalin vaikutus tieteeseen
Moraali muodostuu yhteisistä käsityksistä oikeasta ja väärästä sekä käyttäytymissäännöistä sen suhteen, mikä on hyvää ja pahaa (Wikipedian määritelmä). Lehtijutussa pohdittiin, että jos vapaata tahtoa ei ole, miten silloin suojataan ihmisiä fatalismilta ja itsekkyydeltä. Yleinen käsitys on ollut, että mikäli ihmiset menettävät uskonsa vapaaseen tahtoon, moraali rappeutuu. Tätä käsitystä vahvistaa lehtijutussa kerrottu koe, minkä mukaan näin todella tapahtuu vähäisessä määriin. Kuitenkin vapaan tahdon kieltäjät muistuttavat, että aikoinaan pelättiin moraalin romahtavan ihmisten menettäessä uskonsa jumalaan. Lehtijutun mukaan uskonnottomat ovat osoittautuneet kutakuinkin yhtä hyviksi ihmisiksi kuin uskonnolliset.

Tutkijoita saattaa edelleen ohjata pelko siitä, mitä seuraa, jos tutkimuksen tulos vaikuttaa vallitsevaan moraaliin. Näin on ollut ennen ja  on varmaan edelleen. Vaikea on löytää tutkimustietoa vaikkapa homoseksuaalisuuden syistä, ja kun sellaista saa julkaistua, ainakin mediassa mielipiteen vaihto jää niukaksi, mutta tutkijat ja jopa tutkimuslaitos voivat joutua vaikeuksiin.

Tunnettu yritys ohjata tutkijaa moraalisesti tiettyyn tulokseen on Galileo Galilein kohtelu 1600-luvulla, kun hän esitti, että maa ei ole kaiken keskipiste. Koska se oli vastoin tuon ajan katolisen uskon oppeja, Galilei joutui suuriin vaikeuksiin. Hän sai lopulta paavilta luvan kirjoittaa aiheesta, mutta ehtona oli, että oli päädyttävä katolisen kirkon kannalta sopivaan lopputulokseen.

Oma ennakkokäsitykseni
Koulupoikana leikittelin ajatuksella, että tekoni ja kohtaloni ovat ennalta määrätty. Jos olisi suunnattoman tehokas laskukoneen tapainen aparaatti, johon voitaisi syöttää täysin tarkasti jokainen aikaisempi elämänvaiheeni ja kaikki ne tekijät, jotka ovat minun kehitykseeni ja tekemisiini vaikuttaneet, kone tietäisi, mitä tekisin seuraavaksi.  Epäilin siis jo silloin, että minulla ei ole vapaata tahtoa, vaan tekoni ovat  olosuhteiden ja luonteeni tuote.

Eläinten tarkkailu ovat vahvistanut käsitystäni, että eläimen kunto, tilanne ja ympäristö  pakottavat eläimet toimimaan niinkuin ne toimivat. Monien hyönteisten liikkeitä on  helppo ennakoida, koska ne ovat kaavamaisia. Jos ilmenee tavanomaisesta poikkeavaa käyttäytymistä, sillekin on olemassa lajikohtainen selitys. Lintujen ja nisäkkäiden pakenemistapa ja pakoetäisyys ovat helppo oppia ennakoimaan, ja vaikka niissä on yksilökohtaisia eroja, näitä eroja on vain tiettyyn rajaan asti. Mielestäni voidaan sanoa, että eläimillä on lajikohtainen tahto eikä vapaa tahto, mikäki eläimillä  lainkaan kannattaa puhua tahdosta. Eläimistä puhuttaessa on parempi käyttää tahdon asemasta termejä vietit ja vaistot.

Ihmistenkin tahtoa ohjaavat ympäristön ohella geenien ohjelmoimat vietit ja vaistot.  Kun on nälkä, se saa hakeutumaan ruuan ääreen. Janoinen etsii juotavaa. Toki syömistä ja juomista voidaan tahdon voimalla myöhentää.  Sukupuolivietin olemusta ei tarvitse kerrata, sillä tiedäemme, mitä se saa tahtomaan. Eloonjäämisvietti on vieteistämme  voimakkain ja tiukan tullen se saa ohittamaan muiden viettien vaatimukset. Koska vietit ohjaavat ihmisenkin valintoja, ei silloin ole oikeus puhua vapaasta tahdosta.

Ongelman asettelu
Hesarin lehtijutussa  filosofi, akatemiatutkija Aku Visala tiivistää vapaan tahdon ongelman: "Yhtäällä meillä on käsitys itsestämme vapaina, tavoitteellisina ja moraalisina toimijoina. Toisaalta meillä on kuva luonnosta mekaanisena päämäärättömänä prosessina. Ongelma syntyy siitä, että emme tiedä, miten laitamme nämä palikat yhteen."

Itsekin koen olevani enemmän tai vähemmän tavoitteellinen ja moraalinen toimija. Samalla kuitenkin tunnen, että sellainen en ole omasta tahdostani. Se tahto on minuun muualta istutettu, minä vain käytän sitä tahtoa. Moraali, velvollisuudentunnne, normit, arvot, asenteet - tai millä nimityksillä saman ilmiön eri vivahteita kutsutaankin - määräävät  tahtoni  rajat.

Geenit luovat moraalin tarpeen
Ratkaisua tahdon olemassaoloon kannattaa etsiä geeneistä. Meissä jokaisessa on myös sellainen  geenien kombinaatio, mikä tekee meistä laumasielun. Henkisesti terveillä ihmisillä on tarve kuulua joukkoon, koska ihminen voi menestyä vain yhteistyön avulla. Erakkokaan ei pärjää ilman muiden apua, kuten ilman toisten kehittämiä tai toisilta saatuja tarvikkeita ja välineitä.

Geeneistä johtuva laumautumisviettimme muokkaa yhteiskuntia monella sisäkkäisellä tasolla. Laumavietti auttaa pitämämään perhettä koossa, kyläläisiä puhaltamaan samaan hiileen, houkuttelee mukaan erilaisiin yhdistyksiin ja yhteenliittymiin ja synnyttää kansallistunteen.

Vakiintuneella joukolla on aina  yhteisiä tunnusmerkkejä: on tietyissä rajoissa yhteinen pukeutumiskoodi ja paljon muuta ulkonaisesti yhteistä, mikä erottaa muista joukoista. Ihmislajin menestymisen avain on tarve omaksua yhteinen moraali. Omaksumme helpommin oman joukon mielipiteitä kuin muiden ihmisten yhteenliittymien levittämiä käsityksiä. Historia on täynnä esimerkkejä, kuinka omaa joukkoa puolustetaan kiihkeästi  ja mennään niin pitkälle, että syntyy sotia oman joukon ja toisen näköisten tai toisenlailla ajattelevien välille.

Moraalikäsitykset ovat olleet erilaisia eri aikakausina. Se on seurausta valtaosin  ympäristön ja olosuhteiden muuttumisesta. Geenimme sen sijaan muuttuvat hyvin hitaasti ja siksi ihmislajin vietit  ja vaistot ovat perin samanlaiset kuin vuosituhansia sitten.

Riippumattomuuteen pyrkivällä tutkijalla on suuri työ taistella laumasieluisuutta vastaan niin, että hän kykenee neutraalisti ja kiihkottomasti arvioimaan, mikä on faktaa ja mikä ainoastaan oman joukon oikeaksi todistamaton perinteinen käsitys. Tuskin  kukaan siinä täysin onnistuu johtuen laumaviettimme valtavasta paineesta.

Moraali ohjeistaa tahtoamme
Galileita syytettiin vääräuskoiseksi - nykykielellä väärän moraalin omaksuneeksi - koska hän ei hyväksynyt sen ajan käsitystä, että maapallo on maailman keskipiste. Kanta vapaaseen tahtoon ei kuitenkaan näyttäisi muokkaavan nykyisin vallitsevaa länsimaista moraalia muuten kuin hiukan sitä kautta, että vapaan tahdon olemassaolon hyväksyminen edustaa jo sinänsä erilaista moraalia kuin vapaan tahdon kieltäminen. Olkoon kanta kumpi tahansa, se lienee nykyajan suomalaisille varsin yhdentekevä eikä  siksi ole moraalin määritelmän mukaan  kunnolla moraalikysymys.

Nykyaikana arvostetaan asioita, jotka on tieteellisesti todistettu oikeiksi. Niistä syntyy tärkeä osa aikamme länsimaista moraalia. Siitäkö johtuu, että biologisen evoluution hyväksyminen on keskeinen osa minun moraalia? Evoluutio on faktaa, mikä on monella tapaa todistettu. Toki evoluutio-opin soveltamisessa tapahtuu virheitä, mutta itse oppi on faktaa.

Aivommekin ovat evoluution tuote
Ihmisenkin anatomia, fysiologia ja käyttäytyminen ovat luonnovalinnan tuotetta ja niillä on yksityiskohtiaan myöten elojäämistä edistäviä tehtäviä. (Myös tarkoituksensa menettäneitä yksityiskohtia löytyy, mutta niitä luonnonvalinta karsii vähä vähältä, jollei lääketiede liikaa jarruta.)

Meillä on tarve omaksua yhteinen moraali, jotta osaamme toimia yhdessä.  Moraali on ollut välttämätön, sillä ilman sitä ihmisen kaltainen olento ei säily eikä ole voinut kehittyä. Siksi aivoissamme on suorastaan pakko olla evoluution tuottamia, moraalin käsittelyyn erkoistuneita mekanismeja. Osa sellaista mekanismia voisi olla todettu viive aikomuksen ja tietoisen tahdon välillä. Koska aivomme valmistelee tekoa ennen kuin tietoinen tahtomme syntyy, minulla on kiusaus olettaa, että aisteilla havaittavan ympäristön lisäksi aivot läpikäyvät muistiimme ankkuroituja hermoratoja tarkistaakseen moraalikäsityksemme ja vasta sen jälkeen syntyy tietoinen tahtotila.

Julkaistu 27.11.2018

PS. Luen Aku Visalan kirjan Vapaan tahdon filosofia (Gaudeamus 2018), kun vuoroni tulee kirjaston lainausjonossa