"Miten kertoa ilmastotuhosta?" Se oli otsikko ja aiheena, kun Helsingin Sanomat useassa perättäisessä numerossaan kampanjan muodossa käsitteli ilmastonsuojelua (HS 15.2.19). Seurasin kampanjaa ja siitä oheiset kommenttini.
Hesari ilmoitti, että kansalaisten syyllistäminen oli kiellettyä perustellen kieltoa sillä, että syyllistäminen ei edistäisi ilmastonsuojelua. Tasokkaan lehden kuuluisi kuitenkin olla kaikessa rehellinen, vaikka sellainen uutisointi saattaa välillä syyllistää. Uutisten valikointi on medioille arkipäivää. Jätetään vähemmälle huomiolle sellainen, mikä karkottaisi median käyttäjiä. Sen sijaan mielellään valikoidaan julkaistavaksi tapahtumia ja ilmiöitä, joiden odotetaan tuovan medialle lisää käyttäjiä. Onhan selvää, että jollei media näin toimi, sen kannattavuus kärsii; maksavia ostajia ja lukijoita kaikkoaa sekä mainoksia saadaan vähemmän kaupaksi. Tällainen menettely kuitenkin himmentää median uskottavuutta.
Kaukolennot ovat yritysten bisnestä median tuella
"Loppujen lopuksi ihmisten omilla valinnoilla on suuri merkitys" (HS Mainosliite/Ilmasto). Olen eri mieltä. Harvoin tavallista kaduntallaajaa voi oikeasti syyttää ilmastomuutoksen aiheuttajaksi. Toki hänen osuudekseen lasketaan suuri hiilipäästö, kun hän lentää lomallaan maapallon toiselle puolelle. Ilman lentoyhtiön tai matkanjärjestäjän mainontaa kovin harva olisi tehnyt matkan. Kumpi on siis enemmän syyllinen: tavallinen suomalainen vai matkan ja lentoliput myyneet yritykset?
Sama raha, mikä kuluu kaukomatkailuun, todennäköisesti kuluisi johonkin muuhun, mutta ei yhtä raskaasti ympäristöä kuormittavaan. Matka olisi ollut korvattavissa jollain muulla saman hintaluokan lomailutavalla paljon lähempänä tai kokonaan muulla mukavalla tavalla ilman matkustamista. Tämä olisi tärkeää myöntää, jottei edelleen kuunneltaisi pelkästään niitä yrittäjiä, jotka syyttävät, että ympäristönsuojelu aiheuttaa työttömyyttä ja elinkeinot kärsivät.
Kun jokin ala kärsii tappion elinkeinojen välisessä kilpailussa, tulee tilaa uusille yrityksille. Yrittäminen on pitkälti nollasummapeliä, mutta ei niinkään saman alan yrittäjien kesken kuin eri alojen kesken. Seuraavan esimerkin on tarkoitus havainnollistaa, kuinka jonkin alan menestyessä toiset voivat kärsiä.Tällä hetkellä tuoreiden voittajien ala on tuulimyllyjen rakentaminen ilman yhteiskunnan tukea. Meillä se polkee jo muiden energiasektoreiden kannattavuutta, mukaan lukien uuden ydinvoiman rakentaminen.
On suorastaan vaikea löytää uudenlaisia tuotteita, joita on alettu valmistaa siksi, koska ihmiset ovat niitä halunneet. Markkinat ovat ne ensin luoneet ja tarjoavat sitten ostettavaksi. Poikkeuksia toki on, kuten monet uudet työkalut, joita on kehitetty tiedostettuun tarpeeseen.. Kuitenkin valtaosa siitä kulutuksesta, mikä lisää ilmakehän hiilikuormaa, on syntynyt siitä syystä, että sellaista kulutusta mainostetaan ja siitä kerrotaan ahkerasti tiedotusvälineissä siihen sävyyn, että se on trendikästä. Tarve on pitänyt luoda! Kansalainen yleensä noudattaa median ja markkinoiden vinkkejä, millainen olisi hyvä tapa elää ja kuluttaa. Eri asia on, mitä hän itse uskoo.
Ainakin suureksi osaksi näin on syntynyt kaukolentojen suosio. Sitä suosiota on vaikea poistaa paheksumalla valtavia hiilipäästöjä. Käy päinvastoin. Kun aiheesta puhutaan, entistä useampi kokee, että pitää ehtiä lentämään ennenkuin lentämistä rajoitetaan tai päästökompensaatiolla lentämisen hintaa merkittävästi korotetaan. Nykyiset päästökompensaatiot eivät haittaa lentämistä, vaan päinvastoin ne toimivat mainosten tapaan, sillä pieni lisämaksu päästökompensaation nimikkeellä jopa lisää kiinnostusta lentämistä kohtaan.
Lentomatkailun paheksunta on trendinä varsin uusi ilmiö. Se on seuraus, kun media on ahkerasti käsitellyt ilmastouhkaa. Mistäpä muualta suuret hmisjoukot saavat tietää ilmailun haitoista? Kiinnostus lentomatkailuun voi hiipua vain, jos jokin uusi muoti, tai yhteisvaikutukseltaan monta vähäisempää muotia yhdessä, tulevat lentojen tilalle. Mutta ovatko yritykset ja media valmiita edistämään tällaista kehitystä? Ovat, jos uudesta muoti-ilmiöstä näyttäisi tulevan tuottoisa. Media ei nosta julkisuuden valokeilaan kohteita sen mukaan, ovatko ne ympäristöystävällisiä, vaan tuotto-odotusten perusteella.
Onko nähtävissä, mitä voisi tulla kaukolentojen tilalle? Kansallispuistojen suosio kasvaa eikä niitä tarvitse kovin paljon mainostaa. Kuntoilu ja retkeily ovat trendikkäitä harrastuksia. Tarvittavat varusteet ovat jo iso bisnes ja niitä mainostetaan ahkerasti, mikä tuo mediallekin tuloja.
Toimiiko lentojen päästökompensaatio?
Hesarin ilmastokampanjan sivuilla esiteltiin vinkkejä, joiden avulla lentomatkaaja voi kompensoida ilmastolle aiheuttamaansa vahinkoa (HS 12.2.19). Hän voi lahjoittaa rahaa esimerkiksi ympäristöjärjestöille, antaa rahaa ikimetsän tai soiden suojeluun, osallistua EU:n päästökauppaan tai rahoittaa sertifioitua kompensaatiota.
Lentopäästöjen hyvittäminen oli Hesarin ilmastokanpanjan ainoa juttu, jossa lehti ainakin yritti kirjoittaa luotettavasti. Jutussa oli neuvoja kompensaation käyttäjille, mutta oli myös kritiikkiä ja epäilyä. Lehdessä huomautettiin, että kompensaation saajan pitää tehdä lupaamansa toimenpiteet eikä vain luvata niitä. Lopuksi vielä myönnetään, että pelkkä kompensointi ei riitä, vaan lentämistä pitää vähentää.
Sähköautot - pelkkää bisnestä?
Paljon puhutaan sähköautoista, diesel- tai bensiinikäyttöisistä, hybrideistä, kaasulla kulkevista tai muista autojen energiaratkaisuista. Autojen energiasta kiistely on osa tervettä kilpailua, jonka kuuluukin liittyä uuden tekniikan kehittelyyn. Autoteollisuudelle on tärkeä tavoite, että autoista puhutaan, koska se lisää autojen myyntiä maailmanlaajuisesti. Vaikka autonvalmistajat kilpailevat keskenään, ne ovat löytäneet myös yhteistyön, kun autoala taistelee markkinaosuudestaan, jonka kokonaispottia ilmastonsuojelun vaatimukset ovat kaventaneet ja vielä pahemmalla uhataan.
Eihän sillä luulisi olevan autonvalmistajan kannalta väliä, millä energialla autot kulkevat, kunhan ne menevät kaupaksi hyvällä hinnalla. Autonvalmistajat joutuvat kuitenkin ennakoimaan, millaiset autot ovat suosittuja tulevaisuudessa. Tällä hetkellä monen autonostajan valintakriteeri on pieni hiilipäästö. Moni autonvalmistaja mainostaa, että sähköauto on siinä suhteessa paras.
"Sähköautoille riittää Suomessa energiaa" Se oli Hesarin iso otsikko. Alaotsikkona oli vielä: "Voimalat selviytyvät vaivatta sähkönkulutuksen kasvusta "(HS 18.2.19). Otsikointi on tärkeää, kun vahvistetaan vanhoja käsityksiä tai luodaan uusia mielikuvia. Mainitut otsikot voi ymmärtää siten, että Suomessa tuotetaan jo niin paljon sähköä, että enää ei tarvita uutta kapasiteettia. Voimme siis huokaista helpotuksesta eikä kannata syyllistyä oman sähkönkulutuksen takia.
Se, mitä otsikoissa sanotaan, on totta, mutta tärkein ilmaston kannalta jää kokonaan kertomatta. Onko se syy, miksei juttua sähköautojen energiasta ole kirjoittanut Hesarin toimittaja, vaan kirjoittajan nimen perässä lukee STT? Ilmastonsuojelun kannalta kaikkein ratkaisevinta on, millä tavalla sähköautojen tarvitsema sähkö tuotetaan. Onko se tuotettu vihreästi eli tavalla, mikä ei aiheuta ilmaan hiilipäästöjä vai pakottaako sähköautojen yleistyminen jatkamaan ilmastolle tuhoisaa kivihiilen ja turpeen polttoa, jotta muuhunkin kuin sähköautoiluun riittää sähköä.
On kehuttava STT:n toimittajaa siitä, että hän ei ehdota, että sähköautoilijoiden pitäisi valita vihreä sähkö, kuten sähköauton mainostajien on tapana. Jos nimittäin sähköautoilijat kuluttavat päästöttömällä tavalla tuotettua sähköä, sitä kyllä riittäisi vaikka sähköautot yleistyisivät, mutta muiden sähkönkuluttajien mahdollisuus käyttää vihreää sähköä vastaavasti pienenisi. Heillekin tulisi jättää kasvunvaraa vihreän sähkön kulutukseen. Eihän se hiilipäästöjä vähennä, jos sähköautot toimivat vihreällä sähköllä, mutta se määrä vihreää sähköä on muilta pois.Tämän ratkaisevan tärkeän pointtin Hesarin juttu "unohti" käsitellä. Sen tulisi kutenkin olla lähtökohtia, kun autojen voimanlähteistä keskustellaan ja tehdään päätöksiä.
Jos on yksi iso ongelma ratkaisematta, ei riitä, että luetellaan ratkaistut ongelmat, kuten se, että Olkiluoto 3:n odotettu tuotantokapasiteetti riittäisi Suomen autojen sähköistämiseen. Autot voi ladata yöaikaan. Kulutuspiikeistä selvitään älykkäiden latausjärjestelmien avulla. Oma auto voi toimia sähkövarastona, josta voidaan "lainata" virtaa valtakunnanverkkoon. Sähköauton kantaman pudotus paukkupakkasella on maltillinen ja esilämmitys auttaa. Sähköverkko riittää muuten, mutta kiinteistötasolla voi olla puutteita latauspisteille.
Julkaistu 9.3.19
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti