Helsingin Suomien pääkirjoitus 13.12.2017 luettelee syitä, jotka johtivat
Suomen talouden kasvuun:
-maailmalla kysyntä virkosi ja tarvittiin
Suomesta investointitavaroita
-euroalueen kevyt rahapolitiikka
-maltilliset palkkaratkaisut
-kuluttajat, jotka velkaantumista
pelkäämättä pitivät kotimarkkinoita käynnissä
Nämä eivät kuitenkaan ole lehden mukaan tärkeimmät talouskasvun
käynnistäjät, vaan ”Suomen kasvu on
kuitenkin tullut ennen kaikkea siitä toisesta kasvun kivijalasta: tuottavuuden
hyvästä kehityksestä.” Bruttokansantuotteen kasvun toinen kivijalka, työpanoksen
kasvattaminen, on sen sijaan onnistunut huonosti eikä Sipilän hallitus näytä
pääsevän kovaan työllisyystavoitteeseensa. (Itse kuitenkin epäilen, että viime
mainittu on Suomen onni, sillä ensin pitää tuottavuuden rutkasti parantua ennen
kuin on varaa työllistää.)
Hesarin analyysi on paljon parempi kuin hallituspuolueiden omakehu ja
opposition harjoittama hallituksen arvostelu pelkästä periaatteesta. Tästähän
myös kyseinen Hesarin pääkirjoitus raskaasti irvailee.

Talouden menestyksen syitä on taloustieteen
mukaan haettava ennen kaikkea tuotannollisista investoinneista. Vuoden 2016
loppupuolelle asti vallitsi investointilama. Mikä siis sai tuotannolliset
investoinnit liikkeelle pitkän hiljaiselon jälkeen, se on peruskysymyksiä.
Silloin niin meillä kuin monin paikoin maailmallakin syntyi tarve sijoittaa
rahaa tuotannollisiin investointeihin. Tämän monet yrittäjät näkivät äkkiä järkeväksi
ratkaisuksi, vaikka aikaisemmin mielenkiinto sellaiseen oli luvattoman
vähäistä. Rahaa oli ollut myös aikaisemmin tarjolla suorastaan yllin kyllin,
niin elvytysrahoja kuin halpaa lainarahaa.
Silloin lähti piiloistaan liikkeelle suuri raha, kun valtavat
tietovuodot säikyttivät purkamaan veroparatiisien sijoituksia. Kysymys on ilmeisen
suurista rahasummista. Vaikka selviäisikin, että veroparatiisisijoitusten
määriä olisi liioiteltu, kyseessä oli shokkivaikutus.
”Veroparatiisit helpottavat veronkiertoa, korruptiota ja rahanpesua.
Niiden mahdollistaman verovälttelyn vuoksi valtioilta jää vuosittain saamatta
miljardeja euroja yhteisöverotuloja.” Sitaatti on Finnwatchin, yritystoiminnan globaaleja vaikutuksia tutkiva kansalaisjärjestön
sivuilta.
Rahan kätkeminen on ollut kannattavaa – miksi sitä muutoin olisi harrastettu!
Paljon rahaa on jäänyt vuosien mittaan sijoittamatta tuotannollisiin
investointeihin. Se on ollut vielä pahempaa kuin valtioilta saamatta jääneet
verotulot. Ilman investointeja uuteen talous ei voi kasvaa. Siinä saattaa olla keskeinen
syy, miksi Euroopassa ja paikoin muuallakin vallitsi hitaan talouskasvun vuodet
ja erityisesti Suomen talouskasvu hyytyi lähes kymmeneksi vuodeksi.
Medialla on kuitenkin tällaisissa asioissa kädet sidottuna. Muutamat
TV-ohjelmat ja niiden suuret lööpit ovat luvanneet paljastuksia, joista on
kuitenkin jäänyt tavalliselle kansalaiselle vähän villoja. Toimittajat ovat
esteellisiä, koska veronkiertäjiä on omistajina johtavissa medioissa. Heillä on
valtaa hillitä toimittajien paljastusintoa. Paljastusten hillitseminen on myös
aiheellista senkin takia, koska oikeusvaltiossa ei ole lupa syyttää ketään - ei
edes epäillyistä nimiä julkistaa - ennen kuin oikeus on tuominnut syylliseksi.
Talousrikosten selvittelyssä, ennen kuin verottaja katsoo edes voivansa viedä
asian oikeuteen, kuluu paljon aikaa. Sen jälkeen menee vielä aikaa ennen kuin
saadaan oikeuden päätöksiä.
Veronkierron niksit veroparatiisien avulla ovat varmasti olleet liikemaailmassa
yleisesti tiedossa ja niitä oli pitkään myös käytetty. Äkkiä niin meillä kuin
laajasti maailmallakin veroparatiisit lakkasivat antamasta suojaa verottajalta.
Veroparatiiseihin verrattuna paremman tuoton näytti saavan, kun sijoitti säästönsä
oman tai muiden yritysten tuotannollisiin investointeihin. Aina ennenkin
nousukausi on alkanut investointien elpymisellä, mikä on luonnollista, koska
uuden käyttöönotto – sitähän investoinnit ovat suuressa määrin - on
taloudellisen menestyksen tärkein edellytys.
Paljon lienee ollut kyse muoti-ilmiöstä. Oli muotia osoittaa liikemiehen
taitoja kätkemällä varallisuuttaan veroparatiiseihin suojaan verottajalta laillisilla
ja myös laittomilla järjestelyillä. Joilla oli rahaa, he saivat todennäköisesti
vinkkejä kavereiltaan tai veroparatiisien konsulteilta. Vaikutusvaltainen ja
taitava joukko oli kehittelemässä ovelia rahanpimittämiskeinoja. Sijoituskohteen
valinnassa pätevät vanhat viisaudet: raha on paras konsultti ja moraali on
heikkouden merkki.
Jos pohtii asioita ilman kostonhimoa ja rangaistuksenhalua, ei ehkä ole
tarpeen tuoda julkisuuden riepoteltavaksi nykyistä enempää veronkiertäjien
nimiä. Hyöty on jo saavutettu tähänastisten paljastusten vaikutuksesta, koska
verottajalla on tiedot ja raha paratiisitileiltä ohjautuu tuotannollisiin
investointeihin. Kun ilmenee laittomuuksia, verottajan tehtävä on antaa mätkyt
tai viedä asia oikeuden päätettäväksi. Se minun puolestani riittäköön.
Näin sanon, vaikkei minulla ole rahoja kätkettynä veroparatiisien
tileille. Tietääkseni minulta ei löydy muitakaan väärinkäytöksiä, mutta ei
koskaan voi olla varma, sillä sen verran kiemurainen on lainsäädäntömme. Ei
ihme, jos veroparatiisien kaltaisilta tileiltä löytyy laittomia rahoja, vaikka
omistaja on uskonut toimivansa rehellisesti tai vieläkin enemmän: eettisesti kestävällä
tavalla.
HELSINGIN SANOMAT
7.8.2018 3. pääkirjoitus

Miksi Danske pääsi vähemmällä? Lienee selvää, että hälyn ja paheksunnan puute johtuvat siitä, että tiedotusvälineet - Hesari mukaanlukien - eivät ole aiheesta näkyvästi uutisoineet puhumattakaan, että olisivat voimakkaasti paheksuneet. Kummallista kiemurtelua ja median vastuun pakoilua on tehdä heitto, että pankin menettely olisi vähemmän väärin, jos pankki avustaa itäeurooppalaisia keinottelijoita.
Lisäys kirjoitettu 8.7.2018
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti