Pakolaisongelman avaimet

Suhtautuminen pakolaisiin

Joillekin yksi vierasmaalainen on jo liikaa. Heidän reaktionsa olisi luultavasti sama, vaikkei turvapaikanhakijoista tulisi kuluja eikä olisi näyttöä vaarallisuudesta, koska kyseessä on puhdas periaate, ennakkoluulo, pelko tai silkka viha. Silti tällainen henkilö muistuttaa pakolaisongelman kalleudesta ja pakolaisten vaarallisuudesta, mutta se ei ole vastarinnan syy vaan enemmänkin seuraus. Maahanmuuton vastustaja tarvitsee järkeen vetoavat perustelut, niitä odotetaan kaikilta.

Aina on löytynyt myös pakolaisten auttajia. Kun pakolaisryntäys syksyllä 2015 alkoi, usea suomalainen kiiruhti tarjoamaan vapaaehtoisesti apuaan. Tämä kertoo, että meillä yhä on ollut jäljellä ainakin se osa länsimaisesta kristillisestä moraalista, mikä velvoittaa rakastamaan lähimmäisiämme niin laajasti ymmärrettynä, että myös pakolainen on lähimmäisemme. Eikä se ole ainoastaan suomalaisten tunne, vaan pakolaisten vapaaehtoisia auttajia löytyy kaikkialta. Vaikka turvapaikanhakijoiden suuri määrä pakottaa auttamishaluiset myöntämään, että jokaista tulijaa ei voida auttaa, se ei merkitse, että moraali alkaisi pettää. On eräänlainen yhteiskuntamme turvatakuu, että jos kerran haluamme auttaa turvapaikan hakijoita, suomalaiset ovat valmiit hädän tullen auttamaan toinen toisiamme. Vaikka näin onnellisesti yhä on, rasismia vastaan pitää taistella, jottei muukalaisviha kasva valtavirraksi.

Pakolaisongelman aiheuttaja

Pakolaisia pitää auttaa heidän kotimaassaan. Tämä on ollut suorastaan hokema, mutta nykyään sen kuulee harvemmin, mihin syynä voi olla, että olemme liian usein epäonnistuneet auttamisessa. Suomalaisetkin ovat olleet mukana operaatioissa, jotka lisäsivät Afganistanista, Irakista, Syyriasta ja Libyasta lähteviä pakolaisia. Kuvat ihmisistä tulituksen keskellä murskaksi ammuttujen kotiensa raunioissa vakuuttavat, että siellä ei voi elää. Tätä tosiasiaa ei muuksi muuta, vaikka myös niiltä alueilta, joilla olot ovat siedettäviä, lähtee pakolaisiksi elintasopakolaisia, seikkailijoita, onnenonkijoita, rikoksiaan piileskeleviä ja terroristeja.

Sotatoimet, joihin länsiliittoutuma on osallistunut Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa, aiheuttivat sisällissodat, mitkä saivat aikaan pakolaisvyöryn. Se että eniten näiden alueiden pakolaisia tulee Eurooppaan, johtuu sijaintimme ohella omasta pakolaispolitiikastamme. Kuinka vaikeaa on pääsy Euroopan maihin ja kuinka turvapaikanhakijoita kohdellaan, vaikuttaa luonnollisesti tulijoiden määrään.

Sodanjohto on ollut toisten käsissä, mutta myös suomalaiset olemme osallisia epäonnistuneissa sotatoimissa puhumattakaan, että olisimme niistä irtisanoutuneet. Moni tyytyy valtionjohtomme vakuutteluun, että sotatantereilla edistämme maailmanrauhaa. Toisin on kuitenkin tainnut käydä. Tältä syytökseltä yritämme puolustautua aivan oikeutetusti sillä, että ulkopoliittisista ja taloudellisista syistä Suomella ei ole varaa irtautua Länsimaiden yhteisrintamasta. Silloinhan kasvaisi vaara, että Suomi jää yksin, jos tarvitsemme apua Venäjää vastaan. Siksi myös Suomen oli hyväksyttävä EU:n asettamat pakotteet Venäjää kohtaan, vaikka niistä koitui kaupankäynnillemme suurta vahinkoa.

Sotatoimilla oli hyvä tarkoitus, koska haluttiin estää terrorismin yleistyminen. Valtavaa tuhoa aiheuttaneiden New Yorkin terrori-iskujen jälkeen yritettiin torjua Osama bin Ladenin ja muiden islamistien uudet iskut. Se oli peruste, miksi laaja länsimainen liittoutuma aloitti sotatoimet Afganistanissa. Pian sen jälkeen pääkohteeksi otettiin Irakin johtajan Saddam Husseinin syökseminen vallasta. Jotta Saddam Hussein saatiin näyttämään Länsimaille kyllin vaaralliselta, otettiin käyttöön vääristeltyjä todisteita. Kun Syyriassa ja Libyassa arabikeväänä tunnettu vanhan hallinnon kaataminen ei onnistunut, Länsimaat sielläkin puuttuivat tapahtumien kulkuun aseisiin turvautuen.

Länsimaiden sotatoimet eivät tuoneet sitä tulosta, mitä niillä tavoiteltiin. Tämä näyttäisi osoittavan, että konsepti on ollut väärä. On kuitenkin mahdoton osoittaa, olisivatko ilman aseellista puuttumista asiat tällä hetkellä vielä huonommalla tolalla ja olisiko islamistien terrori-iskuja länsimaihin vieläkin enemmän. Tosiasia kuitenkin on, että niin Afganistanissa, Irakissa, Syyriassa kuin Libyassakin länsimaiden puuttuminen jätti jälkeensä valtatyhjiön, mikä estää maassa järjestyksenpitoa ja osaltaan jatkaa korruptiota ja muuta rikollisuutta. Sellainen tilanne loi erinomaisen kasvualustan terroristeille. Al-Qaida on yhä voimissaan ja sen rinnalle on syntynyt uusia terroristiryhmiä, joista merkittävin on Isis, mutta on monta muutakin. Ne soluttautuvat terrori-iskuineen yhä uusille alueille ja ovat esikuvana terroriteoille, myös sellaisille joilla ei ole mitään tekemistä Islamin kanssa. Islamistiterroristit tarjoilevat aatteellisen perustan, mikä on monille erittäin tärkeä, mutta toisille vain oiva tekosyy. Aina on myös sellaisia, joita sairaan mielen harhat johtavat tekoihin, jotka ovat terroritekojen kaltaisia. Meillä ja muualla Länsimaissa on ollut häiriintyneiden tekemiä koulusurmia, joten tuntuu suorastaan luonnolliselta, että maahanmuuttajienkin joukossa on henkisesti sairaita, joille tutuin esikuva on terroriteko.

Presidentti Vladimir Putinille Lähi-idässä aikaansaatu sekasorto on tarjonnut pelikentän, missä voi sekoittaa Länsimaiden välejä ja uhmata niiden yhdessä sopimia tavoitteita. Toisinaan kyse lienee enemmän Putinin kuin Venäjän politiikasta, koska käytännössä Venäjää johtaa presidentti Putin yksinvaltaisesti. Siksi hänen tekonsa saattavat mennä Venäjän edun edelle. Tämä ehkä selittää, miksi Venäjän toimia on ollut vaikea ennakoida ja ymmärtää. Tietysti maan valtaeliittiin kuuluu muitakin, mutta sellaisia, joiden edun mukaista on olla lojaali Putinia kohtaan.

Pahimmat uhkakuvat

Avuttomuus pakolaisongelman edessä haittaa maailmantaloutta ja uhkaa maailmanrauhaa. Moni pelkää, että pakolaisten takia EU voi hajota, mutta toiset taas päinvastoin toivovat, että pakolaisvyöry auttaa pääsemään eroon EU:sta. Siinä tapauksessa EU on heille suurempi paha kuin pakolaisvyöry. Tai uskotaan, että juuri EU on Euroopan pakolaisongelman aiheuttaja, ja jos EU hajoaa, poistuu myös pakolaisongelma. Jotkut rasisteiksi kuvatut eivät siis oikeasti olekaan rasisteja, jos heille rasismi on vain yksi väline taistelussaan EU:ta vastaan. EU-vastaisuus on yhtä yksioikoista ajattelua kuin sekin, että EU:n avulla voimme pelastua kaikelta pahalta – mukaan lukien turvapaikan hakijoiden aiheuttamat ongelmat.

Mitä EU:n hajoamisesta seuraisi? Ensinnäkin, mitä silloin tapahtuisi pakolaisille? Tuskin vihanpito heitä kohtaan vähenisi. Vaikka EU:n hyväksymät säännöt raukeaisivat, pakolaisia varmaan edelleen yrittäisi vauraimpiin Euroopan maihin - Suomi mukaan lukien. Mihin joutuisivat maassamme jo olevat turvapaikanhakijat ja mikä olisi jo turvapaikan saaneiden kohtelu? Jollei taloudellinen tilanne helpotu EU:n ja euron poistuessa, kasvaisiko syyttely myös Suomessa pitkään asuneita vierasperäisiä kohtaan? Euroopan rajoilla elää ihmisiä sullottuina keskitysleirejä muistuttaviin oloihin. Olisiko Suomenkin ratkaisu samantapainen omien turvapaikanhakijoiden ja tänne jo hyväksyttyjen osalta? Nostaisivatko päätään holokaustin haamut?

Jos pahalle antaa pikkusormen, se vie helposti koko käden. Ansaitsen paheksunnan, koska rehellisyyden nimissä haluan, että arvioidaan myös pelottavien kehityskulkujen mahdollisuudet. Vaikeutuvina aikoina, silloinkin kun vielä suhteellisen hyvin tulemme toimeen, on vaara, että seuraavaksi alettaisiin harkita myös vanhusten ja vammaisten ”keskitysleirejä”. Eikä alkuun päässyt negatiivinen kierre loppuisi tähänkään. On syrjäytyneitä, työttömiä, pienipalkkaisia, päihde- sekä peliriippuvaisia, vankeja ja heitteille joutuneita vapautuneita vankeja sekä muita ryhmiä, joista huolehtimisen saattaa kokea hyysäämisenä, mikä vie yhteiskunnan varoja jostain tärkeämmästä – sellaisesta josta itselle on etua ja iloa tai raha tarvitaan, jotta maamme vaurastuisi. Useilla on luja usko, että menestyminen on itsestä kiinni, vaikka tosiasiassa hyvin monelta selviytymiseen puuttuvat niin henkiset, fyysiset kuin vaikeista lähtökohdista johtuvat edellytykset. Lujassa on myös usko, että työttömyys on lähes aina omaa syytä, vaikka kuinka osoitetaan, että mahdollisia työpaikkoja on selvästi vähemmän kuin työnhakijoita.

Ihmismielen rajoitteet

On ikiaikainen ja yleismaailmallinen lainalaisuus, että olojen vaikeutuessa heikkenee ihmisten suvaitsevaisuus. Vietti pitää omien puolta ja sen kääntöpuolena taipumus rasismiin oman joukon ulkopuolisia kohtaan on geeneissämme. Kun EU:sta syntyi idea, oli mallina Yhdysvallat, koska tämä maa on vauras ja koostuu monesta erilaisesta osavaltiosta ja kansallisuudesta, mutta siitä huolimatta asukkailla on voimakas tunne yhteisestä isänmaasta. Lopulta Yhdysvalloissa myös musta väestönosa aletaan hyväksyä osaksi yhteistä kansaa. Pitää muistaa, ettei tunne yhdestä kansasta syntynyt hetkessä, vaan siihen tarvittiin vuosisatoja ja raastavat sisällissodat.

Tai sama toisin päin: valtakuntien menestyminen näyttää perustuvan yhteenliittymiin, oli ne aikaansaatu vapaaehtoisesti tai pakolla. Kun jokseenkin kaikkien kansalaisten vauraus kasvaa, se edistää suvaitsevaisuutta. Suvaitsevaisuus puolestaan auttaa erilaisia ja eri tahoja puhaltamaan yhteen hiileen. Usein ennenkin positiivinen talouskierre on syntynyt tätä tietä.

Myönteinen kehitys yleensä kuitenkin ennen pitkää hiipuu. Nyt EU voi olla tässä kehitysvaiheessa. Vaikka maanosamme talous kasvaa enää hitaasti, siitä huolimatta tuloerot lisääntyvät ja yhteiskunnan jännitteet kiristyvät. Kuten on nähty ympärillämme ja historiasta, on ihmisluonto sellainen, että tätä kehitystä on äärimmäisen vaikea estää. Yhteiskuntarauhan kannalta vielä vaarallisempaa kuin tuloerojen kasvu yhteiskuntaluokkien välillä, on lisääntyvä eriarvoisuus yhteiskuntaluokkien sisällä. Kun yhtäläisessä asemassa olleella naapurilla alkaa mennä minua paremmin tai joukolla, johon itse kuulun, meneekin muita huonommin, se katkeroittaa. Jo varsin pieni tuloero saattaa olla vaarallinen, sillä tulokehityksen suunta merkitsee enemmän kuin määrä.

Rauhanteon esteet

Rauha pakolaisvyöryn synnyttäneille taistelualueille on ratkaisujen avain. Aseelliseen konfliktiin osallisten syyttely on toki tässäkin tilanteessa jälkiviisautta, sillä kuten edellä sanoin, taistelujen tarkoitus oli hyvä. Jälkiviisautta on myös Yhdysvaltojen moittiminen siitä, että se oli sotatoimissa aloitteellisin.

Sotatoimiensa takia Länsimailla on tietty vastuu ja moni sen myöntää. Näyttää kuitenkin siltä, että EU-maat eivät keskenään ja Yhdysvaltain kanssa kykene sopimaan rauhasta kriisialueille niin, että sieltä ei enää olisi pakottava tarve lähteä. Olisi päästävä yhteisymmärrykseen sodasta kärsineiden ihmisten auttamisesta, tuhottujen alueiden jälleenrakentamisesta ja taistelualueiden toimivan hallinnon järjestämisestä sekä vaikeimpana kaikesta: toimien rahoittamisesta.

Miksei rauhantekoon pystytä? Sen estää Euroopan taloustaantuma. Kyse ei kuitenkaan ole taloudellisten resurssien puutteesta sinänsä, vaan ennen kaikkea eripurasta, jota taloustaantuma ruokkii. Taantuman kasvattaessa sisäpoliittisia paineita valtiot entistä enemmän vetävät kotiinpäin. Neuvottelijoille tuo irtopisteitä, jos näkyvästi ajaa oman maan etua ja mieluummin selvästi muiden kustannuksella. Näin ollen yhteinen etu ei pääse toteutumaan ainakaan parhaalla tavalla. Tulisi olla itsestään selvää, että tulevaisuuden hyväksi on voitava tinkiä omista eduista.

Sotatoimien alkamisen jälkeen on keksitty edulliset menetelmät liuskeöljyn ja -kaasun talteenottoon. Se parantaa Yhdysvaltain öljynsaantia omasta maaperästä ja on siten ratkaisevasti vähentänyt maan kiinnostusta öljyrikkaita alueita kohtaan muualla. Terroristivaara amerikkalaiskohteeseen on pienempi paha kuin oli suurvallan taloutta uhkaava öljypula. Siksi Lähi-idän epävakaus ei Yhdysvaltoja huoleta entiseen tapaan. Näyttääkin siltä, että Yhdysvallat on jättänyt päävastuun Lähi-idän kohtalosta EU:lle, koska alueen pakolaiset eivät ole ongelma Yhdysvalloissa. Puolustukseksi toki voidaan huomauttaa, että Yhdysvalloilla on oma pakolaisongelma.

Ei ole kelvollinen ratkaisu, että pakolaisvirtojen annetaan ruuhkautua EU:n heikoimman maan Kreikan kontolle. Arveluttavaa on myös, jos jokin maa saa rahastaa ja hankkia etuja pakolaisten avulla. Olemmeko valmiit tinkimään demokratiasta, ihmisoikeuksista ja muista länsimaisista arvoista sen hintana, että Turkki huolehtisi Eurooppaan pyrkivistä pakolaisista? Tästä voi muodostua muillekin huono malli, mikäli maassa valtaan sattuu pääsemään eurooppalaisiin arvoihin varauksellisesti suhtautuva hallinto. Ensimmäisten peruutusaskelten joukossa saattaa silloin olla naisten ja miesten tasa-arvo; Suomessakin kehitys kohti naisten ja miesten samapalkkaisuutta junnaa paikallaan.

Rasismin nousun perimmäinen syy

Eivät rasismi ja vihapuheet käänny laskusuuntaan, jos Suomessa jatketaan yrityksiä työntekijöiden tulokehityksen heikentämiseksi. Ei sellainen nosta maatamme taantumasta, mikä poistaisi rasismin syitä. Työvoimakustannusten alentamisella on tarkoitus houkutella yrityksiä lisäämään työntekijöitä. Vaikka tällainen työllistäminen tuntuisi erinomaiselta tavoitteelta, sitä se ei kuitenkaan ole. Silloin nimittäin työn tuottavuus heikkenee. Työn tuottavuuden parantaminen, mikä on maamme teollisuudelle ensiarvoisen tärkeää, merkitsee päinvastoin, että nimenomaan vähemmillä työntekijöillä tehdään enemmän tai parempia tuotteita; siis sellaista jolla työntekijää kohden on aikaisempaan nähden suurempi kaupallinen arvo. Jollei vientiyritystemme työn tuottavuus parane, menetämme maailmalla edelleen kilpailukykyämme ja taantumamme sen kun pahenee.

Sen sijaan investoinnit uudistuksiin ovat globaalissa kilpailussa menestyksen avain. Lähes joka taholla myönnetään, että nyt rahaa Suomesta löytyisi investointeihin. On järkyttävää, että maassamme on yrityksiä, jotka jakavat kaikki voittonsa osinkoina omistajilleen. Moni suomalainen yritys on maksanut omistajilleen toistuvasti liikaa suhteessa investointeihin jo finanssikriisistä 2008 alkaen. Siinä on talousahdinkomme keskeisin syy ja sitä kautta se on populismin, vihapuheiden ja rasismin alkulähde. Eihän talonomistajankaan kannata vuosikausia luopua kunnostamasta taloaan, koska talo ränsistyy ja sen arvo laskee suhteessa naapuritaloihin. Jollei tuotantolaitoksia ja niiden menetelmiä uudisteta, ollaan nopeasti vanhanaikaisia ja hävitään kilpailijoille, sillä kilpailijamaat ja -yritykset ottavat kuitenkin käyttöön uutta.

Missä sitten syntyvät uudet työpaikat, jollei teollisuudessa? Innovatiivisten, siis uutta käyttöönottavien, yritysten joukosta löytyvät menestyjät. Nytkin juuri sellaiset takovat voittoa ja tuovat maahamme sitä vaurautta, millä palveluja kustannetaan. Palvelut pystyvät työllistämään yhä useampia. Ne ovat eniten työllistäneet jo vuosikymmeniä, mutta rahaa tekevät vientiyritykset sen sijaan työllistävät yhä harvempia. Nämä ovat pitkään jatkuneet kehityssuunnat, joihin Suomessakin on alistuttava, vaikka hallitus kuinka rimpuilisi vastaan.

Populismi on laman tuote  

Populisteilla tarkoitan sellaisia, jotka joukon jatkona kapinoivat, ja vaikka monilla siihen on aihetta, perusteet ovat heikot. Näyttää ilmeiseltä, että EU:n johdolla Euroopan pakolaisongelmaa ei pystytä ratkaisemaan ainakaan parhaalla mahdollisella tavalla, koska populismin kasvun pelossa päätöksenteko ei toimi kunnolla.

Maanosamme moni valtio kärsii pitkästä taloustaantumasta ja yhteiskunnat tulonjaon vääristymistä, mikä nostaa populistipuolueiden kannatusta. Jollei taantuman syitä ymmärrä, oikeisto- ja vasemmistopopulistit on helppo manipuloida toisiaan vastaan. Populistit ovat saaneet suuren vaikutusvallan. He muistuttavat jo olemassaolollaan, että pakolaiset pitäisi ajaa pois Euroopasta ja uhrauksista pakolaisten lähtömaiden hyväksi tulisi luopua.

Perustuu kuitenkin näköharhaan, että olojen rauhoittaminen tulee kalliimmaksi kuin pakolaisongelman sivuuttaminen. Toki pakolaisongelman hoito maksaa paljon ja siinä, kuten kaikessa muussakin, on vaarana, että epäonnistutaan tai rahaa väärinkäytetään. Kun pakkasella pissaa housuihin, aluksi lämmittää, mutta hetken kuluttua on entistä kylmempi. Eli jos nyt jätämme auttamatta pakolaisia - sekä Eurooppaan päässeitä että kotimaistaan lähtemään pyrkiviä - rahantarve vain kasvaa, koska pakolaisiksi yrittää entistäkin useampi ja terrorismi tempaa pauloihinsa vielä enemmän itsemurhakandidaatteja.

Usein vaatimukset rangaistusten koventamisesta luokitellaan populismiksi. Ankarat rangaistukset eivät tehoa islamistiterroristeihin - kovin huonosti ne yleensäkin estävät rikoksia. Länsimaat eivät voi rangaistuksilla estää islamistiterroristeja, koska nämä pyrkivät surmaamaan myös itsensä. Näin he itse panevat toimeen rangaistuksen, mikä on länsimaisten normien mukaan pahin mahdollinen. Vai onko terroristien motiivina epätoivo kuten itsemurhaa yrittävillä länsimaalaisilla? Ei ole harvinaista kantaväestömme keskuudessa, että itsemurhan syyksi paljastuu häpeä, toisin sanoen kunniansa menettäminen. Kyseessä on sama asia kuin islamisteilta tutuksi tulleissa kunniamurhissa, aihe on vain toinen.

Rasistisen käyttäytymisen ja vihapuheiden syyksi riittää pelkkä vihan purkaus ilman, että siihen on kunnolla tiedostetut perustelut. Nälkäisenä tai huonosti nukutun yön jälkeen pinna palaa tavallista herkemmin. Silloin voivat ärsyttää asiat, joihin normaalisti ei edes kiinnitä huomiota. Vaikeina aikoina, kuten nyt, entistä enemmän tarvitaan kasvatusta, koulutusta ja valistusta parantamaan itsehillintää. Taloudelliseen ahdinkoon ajettu helpommin stressaantuu ja kokee muitakin fyysisiä vaivoja. Tämä pelkästään riittää laukaisemaan normaalioloissa padottujen viettiemme purkautumisen sellaisena, että se kohdistuu omaan joukkoon kuulumattomia kohtaan vihana aina raivoon asti? Jos se tuottaa vain vihapuhetta ja rasismia, se on lievä reaktio. 

Artikkeli julkaistu 29.3.2016