Hesari tyrmää hallituksen hölmöilyjä - lopultakin

Jokainen media on puun ja kuoren välissä. Jotta lukijat ja mainostajat eivät kaikkoaisi, ei olisi saanut arvostelemalla pahoittaa tulevan suositun pääministerin Juha Sipilän mieltä. Siitä ei kansakaan tykkää. Media kokee tappioita, jos se rohkenee esittää, että äänestäjät ovat menneet laumana halpaan. Hyssyttelystä kuitenkin seuraa, että päättäjät ovat yhtenä sopulilaumana jo pitkään saaneet ajaa maamme taloutta umpikujaan. Ja uusi hallitus aikoo jatkaa samaa menoa. Eihän nimittäin apu tule siitä, säästetäänkö vai annetaanko velan kasvaa. Molemmat tiet (ja myös niiden yhdistelmät) vain pahentavat ahdinkoamme, jollei synnytetä lisää tuloja.

Lopultakin Helsingin Sanomien pääkirjoitus uskalsi ruotia, vaikka erittäin varovaisin ilmaisuin, hallituksen muodostajan Juha Sipilän ajatteluvirheitä (HS 17.5.2015).

Aikaisempina vuosina usein joku ministeriöiden virkamiehistä otti ohjat käsiinsä, kun poliitikot eivät siihen kyenneet. Kun nyt tällaiset henkilöt näyttävät puuttuvan, on hienoa, että Hesari yrittää täyttää tyhjiötä. Ennustan kuitenkin, että pääkirjoitus jätetään vähälle huomiolle, koska ikävät syytökset halutaan sivuuttaa. Siitä huolimatta varmasti moni alkoi kriittisesti arvioida ajatusharhojaan. Hesarin sanoma on järkeenkäypä, kunhan ymmärretään, että tietyt syytökset median on ”pakko” kertoa rivien välissä vaikka kuinka olisi vallan vahtikoira.

Seuraava sitaatti paljastaa Hesarin ilmaisuvapauden rajallisuuden: ”Vaikka tuottavuusloikka olisi tärkeä, hallituksen valtaan ja kiireeseen sopii paremmin se, että ensiksi yritettäisiin työllisyysloikkaa. Ja se pitäisi tehdä tietysti tavalla, joka ei estäisi tuottavuuden kasvua.” Sellaista tapaa ei voi olla. Siksi Hesari joutuu jättämään päättelyketjun kesken, sillä eihän tuottavuuden kasvu yksin pysty parantamaan työllisyyttä. Tuottavuusloikka syntyy, kun monella taholla otetaan käyttöön sellaista uutta, mikä päinvastoin vähentää työntekijöitä. Työllisyys sen sijaan yhä enenevässä määrin perustuu palveluiden työpaikkoihin ja niiden ylläpitoon tarvittava varallisuus on suuressa määrin peräisin vientiteollisuuden tuottavuuden kasvusta. Siksi työllisyysloikka ennen tuottavuusloikkaa on sula mahdottomuus, jollei lisätä roimasti velkaa. 
Sekin on kertomatta, että palveluiden elpyminen alkaa parantaa työllisyyttä ja vasta se saa aikaan talouskasvua, mikä näkyy BKT-mittareissa.

Hesari paikkasi päättelyketjuaan (HS 30.6)

”Tavalliselle työntekijälle voi olla hankala selittää, miten työttömyys vähenee, jos töissä jo olevat tekevät pidempää päivää. Alkuun työllisyys ei varmasti parane, pikemminkin ehkä heikkenee, kun olemassa olevat työt jakaantuisivat yhä harvemmille.

Työllisyyden parantuminen perustuu oletukseen, että työn määrä ei ole mikään vakio. Ajatus kulkee seuraavasti: kun samoilla työkustannuksilla tuotetaan useampi kappale tavaraa, yhden kappaleen hintaa on varaa laskea. Silloin tavara alkaa mennä nykyistä paremmin kaupaksi, sitä kannattaa alkaa valmistaa entistä enemmän. Vienti alkaa vetää, jolloin yritykset investoivat uusiin koneisiin ja palkkaavat lisää väkeä.Mutta tämä kaikki on vain talousteoriaa.”

Kun vienti alkaa vetää, yritykset investoivat uusiin koneisiin, mutta sehän päinvastoin johtaa siihen, että väkeä taas vähennetään. 

Se Hesarin väitteistä varmasti turhauttaa päättäjiä, ettei tuottavuusloikkaa pysty tekemään hallitus nyt eivätkä hallitukset sellaista ole tehneet ennenkään. ”Tuottavuus tuli enemmänkin siitä, että silloiset hallitukset eivät halunneet, osanneet tai kyenneet puuttumaan yritystalouteen.” Selvemmin syihin on suorastaan uhkarohkeaa kajota Hesarin asemassa olevassa mediassa.

Miksei sitten yritystalouteen ole puututtu eikä edelleenkään haluttaisi puuttua, vaan se jää kohtalon armoille? Vasta aivan viime aikoina johtavat mediamme ovat sallineet sen suuntaiset puheenvuorot, että työajan pidentäminen, palkkojen jäädyttämiset, yritysverotuksen lieventäminen ja yritystuet liian monessa tapauksessa valuvat yritysten omistajien kukkaroon eikä tuottavuutta edistäviin investointeihin. Julkisessa sanassa ei kuitenkaan kattavasti käsitellä, miten hallituksen tulisi toimia, ettei taas käy kuten vuodesta 2008 lähtien, jona aikana osingot ovat kasvaneet, vaikka talouskasvu on junnannut alamaissa. Pääkirjoitukset ja tiedotusvälineiden laajat analyysit edelleen puuttuvat luultavasti siksi, että niiden olisi pakko koskea myös yrityksiä, jotka omistavat mediaa tai mainostavat niissä. Kirves iskisi myös omaan nilkkaan.


Artikkelin kirjoittaminen aloitettu 17.5.2015