Sotaisuus muokkaa moraalia ja geenejämme



TV:ssä oli ohjelma, joka käsitteli naisten ja miesten pituuseroa (Prisma: Yle TV1 17.11 ja 18.11.14). Ohjelman lähestymiskulma oli biologinen ja näin ollen vertailuja suoritettiin eläimiin ja siihen, millä tavalla eläimen elintapa voi muokata sukupuolten kokoerot.


Ohjelmassa hyväksyttiin se vanha käsitys, että moniavioisilla nisäkkäillä on koiras usein naarasta suurempi, jos koiraat käyvät taistelua, jossa fyysinen voima auttaa, mikä koiraista pääsee parittelemaan. Tämä ei kuitenkaan johda sukupuolten kokoeron jatkuvaan kasvuun, koska koiraan koon kasvaessa ravinnontarve lisääntyy niin, että vaikeina aikoina koiraita menehtyy naaraita enemmän.

Usein evoluutiobiologiassa käytetään nimitystä kompromissi, kun tarkoitetaan vaikkapa sitä koiraan maksimikokoa, joka lisää naaraisiin nähden kuolleisuutta, mutta joka ei vielä ole liian suuri lajin säilymisen kannalta. Evoluutio johtaa tällaiseen kompromissiin, mutta jos olosuhteet muuttuvat evoluutio lähtee hakemaan uudenlaista kompromissia. Tämä myös selittää, miksi ihmisten keskikoko ja naisten sekä miesten kokoerot ovat erilaisia eri alueilla ja ovat vaihdelleet eri aikakausina.

TV-ohjelmassa epäiltiin, että esi-isillämme on joskus vallitsevana ollut moniavioisuus, jossa siis sukuaan pääsevät jatkamaan muita yleisemmin fyysisesti vahvimmat, mikä on suosinut miesten kasvua naisia suuremmiksi. Tämä käsitys ei ohjelman mukaan kuitenkaan näytä ihmisen kohdalla kyllin selitysvoimaiselta.

Naisasia syrjäytti biologian

Ohjelma loppuosa karkasi evoluutiobiologiasta naisten oikeuksien puolustamiseen.

On totta, että maapallon kansoista hyvin monet suosivat poikalapsia tyttöjen kustannuksella. Sekin tutkijan havainto on uskottava, kun hän väittää, että äidit lapsen itkiessä heti imettävät poikalastaan mutta tyttö saa usein odottaa. Myöhemmin pojat saavat myös enemmän ja parempaa hoitoa sekä ruokaa kuin tytöt. Sama tendenssi vain voimistuu, kun pojat varttuvat. Monen kansan keskuudessa parhaassa iässä olevat miehet saavat syödä ensin ja ottaa päältä parhaat palat niin, että naiset saavat, mitä sattuu jäämään jäljelle.

Se on meidän moraalimme mukaan erittäin tuomittavaa, mutta näin ei aina ole köyhyydessä elävien keskuudessa. Jos tällainen moraali on yleissääntö, mikä siihen on johtanut? Tarkastelu on jäänyt kesken, mikäli tähänkin ilmiöön ei haeta biologisia syitä. Nimittäin evoluutio muokkaa myös moraalikäsityksiämme sellaisiksi, että jäljelle jää moraali, jonka varassa ihmisryhmä menestyy kilpailijoitaan paremmin.

Tarkastelusta unohtui ihmislajin sotaisuus

Miten sitten miespuolisten suosiminen voisi edistää ihmisyhteisön eloonjäämistä? Sitäkään ei oikein haluta myöntää, että darwinilainen evoluutio muokkaa moraaliamme. Mutta ehkä yhtä vaikea on myöntää, että geneettisesti ja moraaliltaan ihmislaji on erittäin sotaisa. Sotaisuutta ei helposti myönnetä, vaikka sotien kauhut ovat alati ympärillämme. Mieluummin tahtoisimme uskoa, että nyt viimeistään, kun koulutus ja sivistys ovat useimpien osana, sodat ovat ohi.

Miksi sitten sodat ovat olleet suorastaan keskeinen osa ihmislajin kohtaloita? Ammoisista ajoista alkaen sotia on käyty elinalueista ja muista resursseista. Paimentolaiset ovat sotineet laitumista ja metsästäjäheimot saalistusmaista tai kalavesistä. Kun hyvinä aikoina väestö on kasvanut, sotiminen on usein jäänyt ainoaksi keinoksi saada lisää elintilaa.

Joka tapauksessa ihmiskunnan historia on ollut niin täynnä sotia, että sodat ovat pakostakin jättäneet jälkensä ihmisten geeneihin ja moraaliin. Ihmisryhmät, joilla on muita paremmat taistelijat, omaavat parhaat mahdollisuudet säilyä olemassaolon kamppailussa. Nuorelle ja keski-ikäiselle miehelle jää lähes aina taistelijan osa. Kun heidän kasvustaan ja kehityksestään on ajoissa pidetty hyvää huolta, se on ollut parasta varautumista tulevia sotia varten. Juuri fyysisesti hyväkuntoisimmat miehet ovat luultavasti jo monta kertaa jokaisen kansakunnan historiassa ratkaisseet sotamenestystä.

Monissa yhteisöissä naiset tekevät eniten töitä ja suorastaan säästävät miehiä rasittumasta. Kenties kuitenkin miesten menestyminen sotilaina elintilaa puolustettaessa tai uutta vallattaessa on ihmisyhteisön säilymisen kannalta ollut vielä ratkaisevampaa kuin naisten aherrus. Tai oikeammin nämä kaksi ominaisuutta ovat myös hakeneet kompromissin, jonka avulla yhteisöllä on edellytykset menestyä.


PS. Mitä olen edellä kirjoittanut, ei suinkaan tarkoita, että alistun geenien ja vanhojen moraalikäsitysten armoille. Niin sotia hyväksyvää moraalia kuin naisten sortamistakin sallivaa moraalia vastaan pitää taistella. Uskon, että siihen on paremmat mahdollisuudet, jos ymmärrämme niiden alkuperän.

Sotien vaikutus sukupuolten kokoeroon

Pidän mahdollisena, että miesten suurempi koko naisiin verrattuna on ainakin osin seurausta siitä, että suuri mies on tehokkaampi taistelija. (Se on eri kysymys, onko miesten suurempi koko geenien aikaansaannosta vai paremman ravinnon ja huolenpidon seurausta.)

Eläinmaailmasta löytyy vertailukohtia:

Leijona on moniavioinen. Leijonauroksen fyysinen voima ja kunto ratkaisevat, pääseekö se parittelemaan lauman naaraiden kanssa. Leijonilla on myös laumassaan työnjako: naaraat saalistavat ja niiden yhteistyön sujuminen yleensä ratkaisee ravinnonsaannin. Kun naaraat ovat kaataneet saaliin, johtajakoiras on itseoikeutettu saamaan parhaat palat, ja vasta sitten saavat aterioida muut lauman koiraat arvojärjestyksensä mukaan. Sen jälkeen naaraat saavat syödä arvojärjestyksensä mukaisesti, mitä on vielä jäljellä.

Ei vaikeinta ole saalistus, vaan hyvien saalistusmaiden puolustaminen. Tämä on lauman koiraiden tehtävä. Se lauma, jossa on vahvimmat koiraat, pystyy hallitsemaan parhaita saalistusmaita. Jos kuitenkin reviiriä puolustavia koiraita on liian paljon, naaraat eivät kykene niitä ruokkimaan ilman, että liiaksi itse nälkiintyvät. Ei naaraitakaan lauma voi hyväksyä kuin tietyn maksimin ilman, että kärsii saalistustekniikka ja reviirin tuottokyky. Toisaalta ei lauman alue voi kasvaa ylisuureksi, koska silloin sitä ei pystytä vartioimaan naapurilaumojen varkailta.

Oletan, että  urosten moniavioisuus, jossa joudutaan taistelemaan paritteluoikeudesta, ja myös lauman elinalueen puolustaminen, joka kuuluu urosten tehtäviin, ovat molemmat lajin evoluutiossa suosineet naaraita suurempaa ruumiinkokoa.




Artikkelin kirjoittaminen aloitettu 19.11.2014


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti