Tikat ovat metsän avainlajeja. Nimitys johtuu siitä, että niiden varassa on monen lintu- ja nisäkäslajin pesäkolot. Erityisen tärkeä rooli on palokärjellä, suurimmalla tikallamme. Telkän, uivelon, helmipöllön, hiiripöllön ja uuttukyyhkyn alkuperäiset luontaiset pesäpaikat ovat olleet vanhoja palokärjen pesä- ja yöpymiskoloja. Myös hyvin moni liito-orava, orava ja näätä käyttävät palokärjen nakuttelemia koloja. Linnunpöntöt jäävät usein puhdistamatta, mutta tikat jatkuvasti huoltavat kolojaan: ne heittävät ulos muiden tuomia pesäaineksia, ja jos kolo on kasvamassa umpeen, kuten kasvavissa haavoissa tapahtuu, tikat avaavat lentoaukkoja ja väljentävät koloja myös sisältä.
Säästöhaapa, oli se iso tai pieni, on luonnon monimuotoisuuden kannalta erittäin arvokas. Sen kolot ovat käytössä vuosikymmeniä, paljon pitempään kuin parhaatkaan pöntöt. Kun suuri haapa joskus katkeaa palokärjen kolon kohdalta, kolosyvennys tarjoaa pesäpaikan viiru- ja lapinpöllölle. Jos haapa on tapettu kaulaamalla pystyyn, jotta vesojen kasvu hidastuisi, kuten kuvan haapakelo, se houkuttelee heti tikkoja pesäntekoon, mutta valitettavasti kaatuu jo alle kymmenessä vuodessa. Pitää kuitenkin muistaa, että kaatunuttakaan säästöpuuta ei ole lupa viedä pois, vaan maatuvanakin se voi olla uhanalaisten ötoköiden ravintoa ja kääpien, jäkälien sekä sammalten kasvualusta. |
Hyvä Jyrki! Hyviä juttuja ja hyviä kuvia. Olet tainnut hankkia hyvän kameran. Minä joka en linnuista paljoa ymmärrä, olen ihmetellyt, että täältä Savosta ovat töyhtötiaiset hävinneet, mutta ilokseni näin ensimmäisen savolaisen pyrstötiaisen, joita heinolassa näki paljonkin - ovat näköjään uskaltaneet lentää Kymenvirran yli, pikkuisen huonosiipisen näköinen lintu.....
VastaaPoistaterviisein Aulis Koivistoinen