Pyrstötiaiset vaeltavat joinakin syksyinä

Syksyllä  2016 oli iso vaellus 

                                                                                                  


    
 

Kun pyrstötiaiset vaeltavat, silloin äänekkäitä parvia lentää lounasta kohden jopa melkoisten aukioiden yli, vaikka muulloin  maantienkin ylitys näyttää olevan pelottava suoritus. Kiihkein vaellus ajoittuu lokakuun ensimmäiselle viikolle, jolloin pohjoisten pyrstötiaisten elinalueilla lehdet varisevat. Silloin pyrstötiaisten on siirryttävä talviravintoon.

Monen ajoittain vaeltamaan lähtevän lintulajin saa liikkeelle ravintopula. Toinen syysvaellusten selitys on lajin liikalisääntyminen lähinnä edullisten säiden ansiosta tai poikkeuksellisen hyvän ravintotilanteen takia. Viimemainittuja selityksiä tarjotaan ajoittain vaeltavien tiaisten kohdalla, mukaan lukien pyrstötiainen, vaikkei pyrstötiainen olekaan varsinainen tiainen. Uskon kuitenkin, että pyrstötiaisen vaellusten syy on lähes aina kirvanmunien kato koivujen oksistossa syksyllä. Sellainen laukaisee syysvaelluksen, koska pyrstötiaiselle ei ole muuta ravintoa puiden ollessa lehdettömiä.

Kesällä pyrstötiaiselle kelpaa puunlehtien monenlainen hyönteisravinto viisisenttisistä toukista rantapuskien pikkukorentoihin. Talvisin laji sen sijaan on äärimmäinen ravintospesialisti. Kun parvi etsii ravintoa  talvipäivinä, se on koko ajan liikkeessä ja yksilöt lennähtävät eteenpäin yleensä puolesta metristä muutamaan metriin kerrallaan. Kun linnun silmiin osuu kirvan munaryhmä, jonka se havaitsee arvioni mukaan jopa metrin päästä, lintu lennähtää siihen kohtaan oksaa ja kierähtää selkä alaspäin. Nokan rakenne on sopeutuma kirvan munaryhmien poimimiseen ja pyrstö on pitkä, koska se on apu, kun selkä alaspäin tasapainoillaan hentojen oksien varassa.

Pyrstötiainen ei koskaan ruokaile kuusissa, lehtikuusissa ja hyvin hento-oksaisissa männyissä kylläkin. Kuusen oksat eivätkä sovellu lajin ravinnonetsinnän tekniikkaan. Sen sijaan pesäaineksia, kuten hämähäkin seittipalloja, pyrstötiainen kerää myös kuusten neulasten välistä, puiden rungoilta jäkälää ja höyheniä maasta. Joskus pesäkin riippuu ison kuusen oksan kärkiosan pikkuoksistossa näkösuojassa hippiäisen pesän tapaan.


Keväisin, kun sokeripitoinen mahla juoksee, pyrstötiaiset mielellään hakeutuvat imemään mahlaa vaahteroista. Mahlaa löytyy pakkashalkeamista, kohdista missä oksa on taittunut ja kohdista joista siemen on irronnut. Muutkin tiaiset, tilhet ja tikat pitävät mahlasta, mutta pyrstötiainen on kaikkein persoin makean perään. Ovatko myös kirvojen munat makeita kuten kirvojen ulosteet eli mesikaste?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti