Hirvenkellon turvapaikat

 

 

Hirvenkello, monen harvinaistuneen keto- ja laidunkasvin tapaan, löytyy enimmäkseen nykyään tienpientareilta. Nyt tätä kuvan esiintymää uhkaa aina kukkimisaikaan tapahtuva niitto. Vastahakoisesti niittäjä suostui kerran säästämään esiintymän, mutta seuraavan kaistan leikkaaja paikkasi "laiminlyönnin" heti seuraavana päivänä.

Hirvenkellon taimi vahvistuu muutaman vuoden ennen kuin jaksaa kukkia. Laji kukkii vain kerran, siementää ja sitten kuolee. Kun niittokone leikkaa kukkavanat, hirvenkellot jaksavat yrittää kukkimista yhä uudestaan ja uudestaan seuraavina vuosina. Näin ollen lajista tulee monin verroin pitkäikäisempi kuin silloin, jos kukkiminen tuottaa siemenet heti ensiyrityksellä. Kuitenkin näyttää siltä, että viime vuosina kuvan esiintymä on käynyt harvalukuisemmaksi.Vaikkei se ole saanut tehdä siemeniä, hirvenkellojen voimat silti ehtyvät - liekö syynä vanhuus? Olisi tärkeää, että silloin tällöin hirvenkellot siementäisivät ja syntyisi uusia taimia. Vuosia sitten, kun tienvarsia niitettiin toisinaan myös syksyllä, hirvenkello levisi useaan kohtaan tienvartta. Ilmeisesti siemeniä tarttui niittokoneeseen, joka ripotteli niitä laajalti. Varmaan myös moni muukin tienvarsista turvapaikan löytänyt kasvilaji pelastuisi, jos niittorytmiä vaihdeltaisiin eri kohtiin kasvukautta. On kuitenkin muistettava, että ilman vuosittaisia niittoja nämä lajit menehtyisivät kilpailukykyisemmän kasvillisuuden alle.

Päästäkseen kasvun alkuun hirvenkellon hyvin pieni siemen tarvitsee muusta kasvillisuudesta vapautuneen kohdan. Hyvä kasvupaikka syntyi, kun poltin risuja. Tälle paikkalle uusia hirvenkelloja on kasvanut yli kymmenen vuotta, kun olen hävittänyt puuntaimet, sanajalkoja ja muutakin kasvillisuutta. Myös tuoreiden hakkuuaukeiden muokatulle maalle ja metsäkoneen jälkiin ilmestyy hirvenkelloja, mutta heti kukittuaan ja siemennettyään ne kuolevat. Uusien taimien kasvun estää nopeasti ilmestyvä runsas  kasvillisuus. Näyttää siltä, että vanhojen metsälaitumien ja toivottavasti myös hakkuuaukeiden maaperään on varastoitunut siemiä, jotka voivat itää kymmenien vuosien kuluttua, kun siemenet joskus sopivasti paljastuvat kasvillisuuden alta.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti