Rikosfilmien osuutta ampumisiin ei voi kiistää

Vantaalla ammuttiin koulupoika ja koulutyttöjä vammautettiin vakavasti. Muutama päivä ampumisten jälkeen satuin avaamaan telkkarin, jossa parhaillaan esitettiin raakaa ruotsalaista rikosfilmiä. Kun menin sulkemaan telkkaria, jäin kuitenkin katsomaan millaista ohjelmaa näytettiin. Olen eläkeopettaja, joka on pitkään ollut eläkkeellä ammatista, jossa tarkoitus on opettaa nuorille hyvää käytöstä ja terveitä elämäntapoja. En kuitenkaan malttanut lopettaa ammuskeluohjelman raakuuksien katsomista.

Filmissä surmattiin poliiseja ja näytettiin, miten luotiin kärsimystä panttivangeille kuten pikkutytöllel ja äidille. Tätä minä siis jäin katsomaan. Vahvistui taas kerran käsitykseni, miksi on suorastaan ymmärrettävää, että ampumissurmia tapahtuu Suomessakin. Jollei surmien malleja ole omassa maassamme, malleja tuodaan muualta. Kaiken lisäksi ihmisten ampumista esitteli poliisiohjelma. Poliisi oli jo ammuttu ja sitten kuoli myös rosvo, joka kuvattiin erittäin taitavaksi, koska kykeni kauan pakenemaan ja jatkamaan surmia.

Selvästi tavoite oli tehdä raaka TV-ohjelma, jotta se menisi kaupaksi hyvällä voitolla. Jonkinlainen raja on ehkä sentään filmin julmuuksille, koska lopulta eloon ainakin Ruotsissa filmintekijä jätti pikkutytön ja äidin. Toivottavasti tulkintani on oikea, että nämä surmat olivat liikaa useimmille katsojille.

Selvä pahuuden ohjelmakielto olisi ainakin Ruotsissa ja Suomessa tarpeen, varsinkin koska varoitus ”lapsilta kiellety” TV-aikana on useissa kodeissa merkityksetön. Ei sitä kieltoa valvota siloinkaan kun siihen on mahdollisuuksia. Katsoin ruotsalaista poliisiohjelmaa aikuisena. Pidetään pahana, mikäli nuori saa yksin sellaista katsoa. Näinhän yleisesti ymmärretään. Tuskin kuitenkaan auttaa, vaikka aikuisia olisi lasten mukana rikoksia ja raakuuksia seuraamassa. Yhtä hyvin vaikutus voi olla päinvastainen, sillä. ehkä käy niin päin usein, että se tekee ammuskelun hyväksyttäväksi, kun kerran aikuisetkin sellaisesta tykkää. Jo valmiiksi häiriintyneelle voi kuitenkin syntyä voimakas tarve olla rosvona ja ammuskelijana eikä vain leikkiä sellaista.

Elokuvan rosvo lopulta kuoli, hänet tapettiin, ja kun muutkin ruumiit oli kerätty, poliisipäällikkö totesi lähialaiselleen, että nyt on ryypyn paikka. Ei siis surun ja epäonnistumisen, vaan poliisien voitonjuhlat.

Suomalaisten median tuoreeltaan olisi pitänyt oikealla tavalla älähtää. Helppoa ei se olisi, jos halutaan, että jatko-osat perutaan ja jätetään näyttämättä. Se olisi monen mielestä vain myynnin vastustamista. Sen sijaan syy-suhteen hyväksyminen olisi vielä vaikeampaa oikeudenkäynnin kannalta. Joskus voi olla viisainta syitä unohtaa. Syyllinenhän on, se on koulupoika.

Filmissä surmattiin poliiseja ja näytettiin, miten luotiin kärsimystä panttivangeille kuten pikkutytölle ja äidille. Tätä minä siis jäin katsomaan. Vahvistui taas kerran käsitykseni, miksi on suorastaan ymmärrettävää, että ampumissurmia tapahtuu Suomessakin. Jollei surmien malleja ole omassa maassamme, malleja tuodaan muualta. Kaiken lisäksi ihmisten ampumista esitteli poliisiohjelma. Poliisi oli jo ammuttu ja sitten kuoli myös rosvo, joka kuvattiin erittäin taitavaksi, koska kykeni kauan pakenemaan ja jatkamaan surmia.

Kun tilanne oli ohi, poliisipäällikkö huomautti, että nyt on ryypyn paikka. Selvästi tavoite oli tehdä raaka TV-ohjelma, jotta se menisi kaupaksi hyvällä voitolla. Jonkinlainen raja on ehkä sentään filmin julmuuksille, koska lopulta eloon ainakin Ruotsissa filmintekijä jätti pikkutytön ja äidin. Toivottavasti tulkintani on oikea, että nämä surmat olivat liikaa useimmille katsojille.

Selvä pahuuden ohjelmakielto olisi ainakin Ruotsissa ja Suomessa tarpeen, varsinkin koska varoitus ”lapsilta kiellety” TV-aikana on useissa kodeissa merkityksetön. Ei sitä kieltoa valvota siloinkaan kun siihen on mahdollisuuksia. Katsoin ruotsalaista poliisiohjelmaa aikuisena. Pidetään pahana, mikäli nuori saa yksin sellaista katsoa. Näinhän yleisesti ymmärretään .Tuskin kuitenkaan auttaa, vaikka aikuisia olisi lasten mukana rikoksia ja raakuuksia seuraamassa. Yhtä hyvin vaikutus voi olla päinvastainen, sillä. ehkä käy niin päin usein, että se tekee ammuskelun hyväksyttäväksi, kun kerran aikuisetkin sellaisesta tykkää. Jo valmiiksi häiriintyneelle voi kuitenkin syntyä voimakas tarve olla rosvona ja ammuskelijana eikä vain leikkiä sellaista.

Elokuvan rosvo lopulta kuoli, hänet tapettiin, ja kun muutkin ruumiit oli kerätty, poliisin päällikkö totesi lähialaiselleen, että nyt on ryypyn paikka. Ei siis surun ja epäonnistumisen, vaan poliisien voitonjuhlat.

Suomalaisten median tuoreeltaan olisi pitänyt oikealla tavalla älähtää. Helppoa ei se olisi, jos halutaan, että jatko-osat perutaan ja jätetään näyttämättä. Se olisi monen mielestä vain myynnin vastustamista. Sen sijaan syysuuhteehyväksyminen olisi vielä vaikeampaa oikeudenkäynnin kannalta. Joskus voi olla viisainta todelli syitä unohtaa. Syyllinenhän on, se on koulupoika.

 25.4.24