Käpytikka kurkotteli keskeneräisen kolonsa
pohjalle, koputteli, otti nokan täyteen purua, sitten pakitti ulos, avasi nokan
ja puisteli päätään, jolloin pöllähti ilmoille purupilvi. Sama toistui yhä uudelleen.
Kun pakkanen hellitti, riitti käpytikalla
aikaa ja energiaa tehdä itselleen uusi yöpymiskolo, ainakin jo
toinen samana syksynä.
Kolohuolto
pelaa, mikäli metsiin säästetään lahovikaisia puita, joihin tikat pystyvät kovertamaan
pesä- ja yöpymiskolojaan. Ne ovat muiden kolopesijöiden elinehto, sillä niille syntyy perin vähän muulla tavoin pesäpaikoiksi sopivia koloja. Täysin terveisiin
puihin mikään tikka ei kykene koloaan nakuttelemaan. Säästöpuiden joukosta tikat löytävät joka vuosi sopivan pehmeiksi ehtineitä
puuyksilöitä pesä- ja yöpymiskolojensa rakentamista varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti