Vähäinenkin säteily vaarallista - kilpirauhassyöpää ja leukemiaa


Uutiset kertovat korkeista säteilymääristä Fukushiman voimaloiden ympärillä, mutta vakuuttavat, ettei säteilystä ole välitöntä vaaraa. Välillisen vaaran olemassaoloa ei kiistetä.



Välillistä vaaraa aiheuttavista aineista pelätyimpiä ovat radioaktiivinen jodi ja radioaktiivinen cesium sekä strontium. Niitä purkautuu ilmaan ja sekoittuu veteen. Osa leviää merivirtojen ja ilmavirtausten mukana hyvinkin kauas, mutta silloin pitoisuudet jäävät pieniksi. Kuitenkaan pienet pitoisuudet ja vähäiset säteilymäärät eivät ole vaarattomia. 

Jodi on biologisesti aktiivinen alkuaine. Elimistömme kerää jodia, ja koska siitä helposti syntyy puutetta, elimistö jarruttaa sen poistumista. Elimistömme ei tee eroa normaalin ja radioaktiivisen jodin välillä. Jodista voi olla niukkuutta varsinkin odottavilla äideillä ja pienillä lapsilla. Jos silloin tarjolla on radioaktiivista jodia, elimistö ottaa sitä käyttöönsä. Jodikapseleita syödään heti radioaktiivisuutta lisäävien onnettomuuksien jälkeen, jotta elimistö olisi kyllästetty normaalilla jodilla ja radioaktiivinen jodi, jos se on jo elimistölle liikajodia, poistuu saman tien. 

Kilpirauhasten valmistama jodipitoinen tyroksiinihormoni säätelee aineenvaihduntaamme. Vaikka elimistömme radioaktiivisen jodin pitoisuus ja säteily olisivat häviävän pientä, kilpirauhaset voivat silti saada runsasta säteilyä, koska nopeasti hajoavan tyroksiinin sisältämä jodi viedään yhä uudelleen ja uudelleen kilpirauhasiin uuden tyroksiinin rakennusaineeksi. Siksi pienikin pitoisuus radioaktiivista jodia altistaa kilpirauhassyövälle.  

Ydinonnettomuudessa vapautuu ympäristöön myös radioaktiivista cesiumia ja strontiumia. Jodin säteily vähenee lähes olemattomiin muutamassa kuukaudessa, mutta cesium ja strontium säteilevät vuosikymmeniä. Elimistö tarvitsee kalkkia, mutta jos saatavilla on cesiumia ja varsinkin strontiumia, elimistö käyttää näitä herkemmin kuin kalkkia. Eniten cesiumia kuitenkin kertyy lihaksiin korvaamaan kaliumia.
 
Cesiumin rikastumista tapahtuu myös eräissä sienissä. Petokaloihinkin rikastuu saaliskalojen keräämää cesiumia. Siksi myös Heinolassa näiden ravintokohteiden cesiumpitoisuudet yhä vieläkin kohoavat Thsernobylin jäljiltä, vaikka tässä ajassa muu luonnon säteily on palautunut lähes ennalleen.  

Vaikka strontium lienee vaarallisempaa, sen pitoisuuksista ravinnossamme ei juurikaan ole uutisoitu. Liekö edes tutkittu? Varsinkin luihimme kertyvää strontiumia joutuu myös luuytimeen, jossa valmistuvat veren punasolut. Koska luuydin toimii erittäin aktiivisesti, tämä lisää altistumista säteilyn aiheuttamille vaurioille, joista tunnetuin on leukemia eli verisyöpä.
 

On harhaanjohtavaa vähätellä ydinonnettomuuden säteilyä vertaamalla sitä radonista johtuvaan luonnon taustasäteilyyn. Radon menettää säteilynsä nopeasti ja poistuu meistä saman tien eikä rikastu tiettyihin kudoksiin kuten jodi, strontium ja cesium. Siitäkin huolimatta radon aiheuttaa Suomessa vuosittain 300 keuhkosyöpää.  

Tietyt syövät ja perinnölliset vauriot yleistyvät säteilypäästöjen alueilla. Varmuutta, mikä tapaus on säteilyn alullepanema, on mahdoton saada. Tilanne on verrattavissa tupakkaoikeudenkäynteihin, joissa ei voida osoittaa, johtuiko yksittäinen keuhkosyöpä tupakoinnista, asunnon radonsäteilystä, asbestista tai jostain muusta.
 
Eduskuntavaalien 2011 alla kirjoitin oheisen artikkelin Heinolan Vihreiden sivulle. Puolueaktiivit, mukaanllukien vihreät, paheksuivat Fukushiman onnettomuuden käyttöä vaaliteemana.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti