Sertifikaatti torjuu myyrätuhoja

 

Illalla yhdentoista maissa oli viiripöllölle tarpeeksi hämärää lähteä saalistamaan. Naaran mielestä poikaset olivat jo kyllin suuria, jotta ne saattoi jättää yksin pesään. Aiemmin vain koiraspöllö oli tuonut ruokaa poikasille ja naaraalle.

Kun suuri säästöpuu katkeaa palokärjen pesäkolon kohdalta ja pesäsyvennys ajan myötä lahotessaan suurenee, muodostuu kannon nokkaan viirupöllölle pesäpaikka. Tällaiset "savupiippupökkelöt" ovat viirupöllön alkuperäisiä pesäpaikkoja haukanpesien ohella. Viirupöllön pönttöjä ei millään voida metsiimme ripustaa tarpeeksi, jo maanomistusolot sen estävät. Lähelle toisiaan ei hyödytä laittaa useampaa tällaista pönttöä, koska viirupöllöjen reviirikiistat lähes aina estävät pesinnän alle kahta kilometriä lähemmäs naapuripöllön pesää.


Hyvän metsänhoidon sertifikaatti vaatii säästämään kolopuita jokaisen tilan hakkuissa, jolloin vähitellen syntyy ”savupiippupökkelöitä” kattamaan tasaisesti koko viirupöllön levinneisyyden. Ei haittaa, vaikka pesäpuu olisi hakkuuaukean ainut puu.

Etelä-Suomen pahana myyrävuonna 2009 metsänmyyrätuhoilta säästyneet taimikot löysin viirupöllön pesien ympäriltä. Tämä voi johtua siitä, että viirupöllöt vartioivat pesäpaikkaansa syksystä alkaen ja siksi lähistöltä pöllöt aina löytävät lumen suojasta latvaversoja järsimään kiivenneet metsämyyrät.