Vapaan tahdon rajoitteet - evoluutio, fysiikka ja kemia?

Ihmisellä ei voi olla vapaa tahto. Sen estää evoluutio. Evoluutio on luonnonlaki siinä missä kemian ja fysiikan lait. Evoluutio ottaa huomioon myös moraalin. 

Ihmislaji on itsekäs ja samaan aikaan täysin riippuvainen yhteistyöstä, joten ihminen ei voi menestyä, jos tahto on täysin vapaa. Itsekkyyttä ja yhteistyötä tasapainottamaan tarvitaan muutakin kuin moraali. Nämä johtopäätökseni vahvistuivat luettuani filosofi, akatemiatutkija Aku Visalan tuoreen kirjan "Vapaan tahdon filosofia" (Gaudeamus, 2018). "Vapaa tahto on ajettu ahtaalle" oli aiheena myös Helsingin Sanomissa 12.11.18. Lehtijutussa käydään lyhyesti läpi muutamien kansainvälisesti merkittävien tutkijoiden kannanottoja aiheesta, onko ihmisellä vapaa tahto vai ovatko tulevat tapahtumat välttämätön seuraus menneistä tapahtumista. Johdattelijana oli silloinkin Aku Visala.

Mitä on moraali

Jos ihmisen teot ovat  menneisyyden seurauksena ennalta määrättyjä, se tarkoittaa, ettei hänellä ole vapaata tahtoa. Tällaista determinismiä on pidetty vahingollisena,  koska sen hyväksymisen uskotaan vaikuttavan moraaliin kielteisesti. Kirjassa pohditaan, että jos vapaata tahtoa ei ole,  miten silloin suojataan ihmisiä fatalismilta ja itsekkyydeltä. Kirja pitää lähtökohtana, että mikäli ihmiset menettävät uskon vapaaseen tahtoon, moraali rappeutuu. Näin ollen vapaaseen tahtoon uskominen olisi parempi kuin vapaan tahdon kieltäminen. Kirjan tekijä  ilmoittaa, ettei ota lopullista  kantaa, onko vapaata tahtoa, vaan tarkoitus on esitellä aihetta koskevia filosofien ja tutkijoiden kannanottoja.

Vaikka kirjassa  käsitellään laajasti moraalia, sen  käsittely jää epämääräiseksi, koska ei määritellä, mitä moraali on. Pidetään itsestään selvänä, että moraaliksi riittää oikean ja väärän erottaminen. Moraali on kuitenkin erittäin monimuotoista ja oikeana pitämämme moraali edustaa toiselta suunnalta tarkasteltuna väärää moraalia, mikä Visalan kirjassakin todetaan. Nykyään oikeana pidetty länsimainen moraali ja keskiajan oikeana pidetty moraali lyövät toisiaan korville. Hyvä esimerkki tästä ovat tasa-arvokysymykset sekä naisten oikeudet sekä velvollisuudet. Myös kristillisen uskomme sisältä löytyy toisilleen vastakkaisia, moraaliin pohjaavia suuntauksia, vaikka usein puhumme yleistäen kristillisestä moraalista.

Itse yritän tarkastella vapaan tahdon problematiikkaa siten, että yritän olla huomioimatta, mikä moraali on oikeaa tai väärää. Tiedän, etten siinä onnistu, mistä perustelut tuonnempana. Turvaudun Wikipedian määritelmään: "Moraali muodostuu yhteisistä käsityksistä oikeasta ja väärästä sekä käyttäytymissäännöistä sen suhteen, mikä on hyvää ja pahaa". Määritelmä voidaan nähdä huonona jo sen takia, että edellytyksenä on yhteinen käsitys eikä yksilön käsitys. Toisaalta ei sekään tunnu oikealta, jos moraalia pidetään oikeana, mikäli se on enemmistön mielipide.

Moraalista minulla on erilainen käsitys kuin on kirjan tekijällä Aku Visalalla. Siitä huolimatta näytän olevan  enimmäkseen samaa mieltä, mikä on oikein tai väärin. Tässä artikkelissa keskeisin viestini on, että ihmiset eivät rakenna moraalia, vaikka moraali on ihmiskunnan menestymisen edellytys. Menestyksen hintana on kuitenkin puistattava määrä väkivaltaa ja sadismia.

Tutkijan ohjeistaminen

Yhä myös nykyaikana joillekin tutkimuksille annetaan moraalin piiriin kuuluvia ennakkoehtoaja.  Sellainen ei täytä puolueettoman tutkimuksen kriteerejä. Edelleen pelotellaan sillä, mitä seuraa, jos tutkimuksen tulos heikentää moraalia. Näin on tehty ennen, mutta näin on edelleenkin. Vaikea on löytää tutkimustietoa vaikkapa homoseksuaalisuuden syistä, ja kun sellaista saa julkaistua, ainakin mediassa mielipiteen vaihto jää niukaksi, mutta tutkijat ja jopa tutkimuslaitos ovat joutuneet vaikeuksiin.

Tunnettu yritys ohjata tutkijaa moraalisesti tiettyyn tulokseen on Galileo Galilein kohtelu 1600-luvulla, kun hän esitti, että maa ei ole kaiken keskipiste. Koska se oli vastoin tuon ajan katolisen uskon oppeja, Galilei joutui suuriin vaikeuksiin. Hän sai lopulta paavilta luvan kirjoittaa aiheesta, mutta ehtona oli, että oli päädyttävä katolisen kirkon kannalta sopivaan lopputulokseen.

Biologiasta saatuja käsityksiä 

Jo varhainen harrastukseni tarkkailla eläimiä on vahvistanut käsitystäni, että eläimen kunto, tarkkailutilanne ja ympäristö  pakottavat eläimet toimimaan niin kuin ne toimivat. Monien hyönteisten liikkeitä on  helppo ennakoida, koska ne ovat kaavamaisia. Lintujen ja nisäkkäiden pakenemistapa ja pakoetäisyys ovat helppo oppia ennakoimaan, ja vaikka niissä on yksilökohtaisia eroja, näitä eroja on vain määrättyyn rajaan asti. Mielestäni voidaan sanoa, että eläimillä on lajikohtainen tahto eikä vapaa tahto, mikäli eläimillä  lainkaan kannattaa puhua tahdosta. Eläimistä puhuttaessa on parempi käyttää tahdon asemasta termejä: vietit ja vaistot.

Monessa suhteessa ihmisten ja varsinkin eräiden kehittyneinä pitämiemme eläinten erot ovat liukuva sarja. Myös ihmisten tahtoa ohjaavat ympäristön ohella geenien ohjelmoimat vietit ja vaistot. Nälkä saa niin ihmisen kuin monen eläimenkin hakeutumaan ruuan ääreen. Janoinen etsii juotavaa. Toki syömistä ja juomista voidaan tahdon voimalla myöhentää. Sukupuolivietin olemusta ei tarvitse kerrata, sillä tiedämme, mitä se saa tahtomaan. Eloonjäämisvietti lienee ihmisen vieteistä voimakkain ja tiukan tullen se saa ohittamaan muiden viettien vaatimukset. Koska siis vietit ohjaavat ihmisenkin valintoja, ei senkään takia ole oikein puhua vapaasta tahdosta.

Biologeilla olisi ollut annettavaa

Biologia tunkeutuu lähes kaikkeen tutkimukseen, mutta se ei luonnollisesti ole syy, miksi biologeja olisi pitänyt siteerata Visalan kirjassa. Heidän ansionsa tulee mainita vasta, mikäli heillä on annettavaa.  Annettavaa ei ilmeisesti ole Visalan mielestä. Kirjassa biologia sanaa käytetään ainakin aivo- ja neuronitutkimusten yhteydessä, mutta biologisesta ajattelusta kertominen puuttuu täysin. Kokonaan käsittelemättä jäävät biologinen evoluutio ja ne biologian sovellutukset, joilla on ollut  jo annettavaa determinismin ja vapaan tahdon ongelmiin.

Ei silti - en minäkään olisi lukenut kirjaa "Vapaan tahdon filosofiasta", jollen olisi kiinnostunut, antaako kirja jotain, mikä täydentää biologien ajattelua. Osittain samoista aiheista kuin nyt Visala itse kirjoitin 1980-luvulla "JÄRKEVYYDEN ESTEET Miten meitä ohjaillaan" (Nordmanin Kirjapaino - Forssa 1992, 119 sivua). Kirjan nimen lisäksi sen kansilehdelle tiivistin sanomaani:" Voiko ihminen koskaan olla niin vapaa moraalista ja asenteista, että hän pystyisi rehelliseen ajatteluun? Kykeneekö ihminen ohjaamaan markkinavoimia vai onko hän aina niiden nöyrä palvelija? Onko kulttuurien kehittyminen, ja siten myös huikea tieteellistekninen edistyksemme, vain suurta luonnontapahtumaa, jossa ihmisellä on pelkästään toimeenpanijan osa?" 

Kirjani  viiteluettelosta olen jatkossa poiminut muutamien nimekkäiden biologien ajatuksia yli 30 vuoden takaa. Uudemmasta biologisesta  ajattelusta en tähän hätään edes yritä etsiä sopivia sitaatteja, vaan koetan itse selostaa.

Geenit saavat aikaan moraalin tarpeen

Ratkaisua vapaan tahdon olemassaoloon kannattaa etsiä geeneistä. Meissä jokaisessa on geenien yhdistelmä, mikä tekee meistä laumasielun. Henkisesti terveillä ihmisillä on pakottava tarve kuulua joukkoon. Tähän ratkaisuun evoluutio on päätynyt siksi, koska ihmisen kaltainen olento voi menestyä vain yhteistyön avulla. Edes erakko ei pärjää ilman muiden apua, kuten ilman muilta opittuja tietoja ja taitoja ja toisten kehittämiä tai toisilta saatuja tarvikkeita ja välineitä.

Geeneistä johtuva laumautumisviettimme muokkaa yhteisöjä monella sisäkkäisellä tasolla. Laumavietti auttaa pitämään perhettä koossa, kyläläisiä puhaltamaan samaan hiileen, houkuttelee mukaan erilaisiin yhdistyksiin ja yhteenliittymiin ja synnyttää kansallistunteen.

Vakiintuneella joukolla on aina  yhteisiä tunnusmerkkejä: on tietyissä rajoissa yhteinen pukeutumiskoodi ja paljon muuta ulkonaisesti yhteistä, mikä erottaa muista joukoista. Noudatamme helpommin oman joukon mielipiteitä kuin muiden ihmisten yhteenliittymien levittämiä käsityksiä. Historia on täynnä esimerkkejä, kuinka omaa joukkoa puolustetaan kiihkeästi  ja mennään niin pitkälle, että syntyy sotia oman joukon ja toisen näköisten tai erilailla ajattelevien välille.

Lajimme evoluutiossa on myös kehittynyt  tarpeemme luottaa yhteistä moraalia levittäviin auktoriteetteihin. Näitä ovat suuret johtajat ja uskonnot, olkoon kyseessä uskovainen tai jumalankieltäjä. Monet uskovat johonkin ismiin, se on heidän auktoriteettinsä - jollei peräti  uskontonsa. Ei johtajan, gurun tai idolin sanomaa tarvitse aina ymmärtää, sillä riittää, kun joukkoon levinnyt tunnelma vie mukanaan. Minuakin  voi syyttää tai kiittää, kun luotan darwinistisen evoluutio-opin selitysvoimaan. Se on minun auktoriteettini ja koska sen tiedän, on myönnettävä, etten aina pysy vain faktoissa, vaan vaistomaisesti ja huomaamatta turvaan kyseenalaisiin auktoriteetteihin. Aika usein on pakkoa antaa kohteliaat aplodit tärkeänä pidetylle esiintyjälle, koska ei tunnu turvalliselta erottautua muista. Tällainen pelko lienee usein  niiden törkeiden vääryyksien syynä, joita myöhemmin  (muodollisesti) kauhistellaan, miten ne ovat olleet mahdollisia. Joukkohenki, jos mikä, rajoittaa vapaata tahtoa.

Moraalimme  muuttuu, mikä on valtaosin seurausta  ympäristön ja olosuhteiden muuttumisesta. Geenimme sen sijaan muuttuvat hyvin hitaasti ja siksi ihmislajin vietit  ja vaistot ovat perin samanlaiset kuin vuosituhansia sitten.

Yksilöiden välillä syntyy tietysti myös geenieroja, mutta erot tasoittuvat, kun on kyse yhteisöistä, joihin mahtuu suuri määrä saman geenin variaatioita (alleeleja). Jos olosuhteet muuttuvat nopeasti (jopa vuosisadassa?), ihmisyhteisöistä löytyy valmiina uuteen tilanteeseen sopeuttavaa geeniainesta. Sitä on ollut olemassa jo vuosituhansia ja siksi evoluutio on sitä jo ehtinyt testata jättämällä jäljelle ne  geenit, jotka ovat toimivia muiden geenien kanssa. Evoluution ei siis tarvitse odottaa uusia oikeanalaisia mutaatioita, joiden syntymistodennäköisyys lyhyessä ajassa on niin pieni, että sillä ei ole käytännön merkitystä.

Moraali ohjeistaa tahtomme

Galileita syytettiin vääräuskoiseksi - uskovaisten ja myös uskonnottomien kielellä väärän moraalin omaksuneeksi - koska hän ei hyväksynyt sen ajan käsitystä, että maapallo on maailman keskipiste. Galilein ja eräiden muidenkin vaikutuksesta moraali alkoi varovasti ja hitaasti muuttua - moraalin muutoksestahan oli kysymys. Jo pienet säröt vanhaan moraalioppiin alkoivat mullistaa muitakin luonnontieteitä antamalla luvan vähän kerrallaan ajatella erilailla kuin ennen.

Enää nykyisin kanta vapaaseen tahtoon ei näyttäisi muokkaavan vallitsevaa länsimaista moraalia muuten kuin sitä kautta, että vapaan tahdon olemassaolon hyväksyminen edustaa jo sinänsä erilaista moraalia kuin vapaan tahdon kieltäminen. Olkoon kanta kumpi tahansa, se lienee pelkästään filosofisena kysymyksenä nykyajan suomalaisille varsin yhdentekevä eikä siksi ole enää moraalin määritelmän mukaan  kunnolla edes moraalikysymys. Sen sijaan huomasin, että kysymys on evoluution kannalta mielenkiintoinen.

Nykyaikana arvostetaan asioita, jotka on tieteellisesti todistettu oikeiksi. Niistä syntyy tärkeä osa aikamme länsimaista moraalia. Luulen siitä johtuvan, että biologisen evoluution hyväksyminen on keskeinen osa minunkin moraalia. Evoluutio on faktaa ja se on riittävän monella tapaa todistettu. Toki evoluutio-opin soveltamisessa tapahtuu virheitä ja itsekin varmaankin teen niitä, mutta itse oppi on faktaa.

Aivommekin on evoluution tuote

Ihmisenkin anatomia, fysiologia ja käyttäytyminen ovat luonnonvalinnan tuotetta ja niillä on yksityiskohtiaan myöten elojäämistä edistäviä tehtäviä. (Myös tarkoituksensa menettäneitä yksityiskohtia löytyy, mutta niitä luonnonvalinta karsii vähä vähältä, jollei lääketiede jarruta.)

Meillä on tarve omaksua yhteinen moraali, jotta osaamme toimia joukkona.  Moraali on ollut välttämätön, sillä ilman sitä ihmisen kaltainen olento ei säily eikä ole voinut edes kehittyä. Siksi aivoissamme on suorastaan pakko olla evoluution tuottamia, moraalin käsittelyyn erikoistuneita mekanismeja. Osa sellaista mekanismia voisi olla lehtijutussakin mainittu viive aikomuksen ja tietoisen tahdon välillä. Koska aivomme valmistelee tekoa ennen kuin tietoinen tahtomme syntyy, minulla on houkutus olettaa, että aisteilla havaittavan ympäristön lisäksi aivot läpikäyvät aina moraaliksi asti muistiimme vahvistettuja hermoratoja tarkistaakseen moraalikäsityksemme ja vasta sen jälkeen syntyy tietoinen tahtotila.

Moraalin evoluutio

Arvot, asenteet, etiikka, normit, vastuu ja näiden lisäksi on muitakin termejä, jotka tarkoittavat moraalia tai sen vivahde-eroja. Evoluutio muokkaa kaikkia elävien olentojen ominaisuuksia, ja niin myös geenejä, joiden voimalla syntyy ihmisen tarve omaksua oman joukon moraali. Geenimuutokset eivät kuitenkaan selitä moraalimme muutoksia. Geenien muutoksia ei edes tarvita moraalin muuttumiseen. Geenejä, jotka saavat omaksumaan moraalin, ei ole ohjelmoitu sen suhteen, millainen moraali on oikeaa.
Vasta kun moraali pääsee ohjaamaan ihmisyhteisöjä, evoluutio karsii huonosti toimivia moraalivaihtoehtoja niin, että valtaan pääsevät moraalit, jotka auttavat yhteisöjä menestymään ja siten lisäämään toimivaa moraalia. Ei ole kuitenkaan mitään takeita, että tällä tavalla paras moraali olisi  hyvää ja inhimillistä moraalia, eihän sellaista ole moraali aina enenkään ollut. Moraalikäsitysten evoluutio voi olla monin verroin nopeampaa kuin geenien evoluutio, mikä selittää ihmiskunnan nopeita kehitysvaiheita.

Theodosius Dobzhansky: "Evoluutioprosessi ei ole antanut ihmisille joukkoa eettisiä periaatteita ja arvoja, mutta se on istuttanut lapsiin taipumuksen omaksua tällaisia periaatteita vanhemmiltaan, sukulaisiltaan ja muilta auktoriteeteiltä. Tämä helpottaa kulttuurissa kehittyneen etiikan ja arvojen siirtymistä sukupolvelta toiselle". (Biologia ja maailmankatsomus. WSOY 1971, s.99)
Edward O. Wilson: ...on käyttökelpoinen hypoteesi uskoa kulttuurin yksityiskohdat useimmissa tapauksissa sopeutumiksi darwinilaisessa mielessä, vaikka muutamat niistä voivat toimia epäsuorasti, mutta silti ne saattavat edistää ryhmän eloonjäämistä. (Sociobiology: The new synthesis. Cambridge, Mass. 1975, s.560)
Richard Dawkins kutsuu kulttuuriominaisuuksia nimellä "meemi", koska ne seuraavien ominaisuuksien johdosta muistuttavat geenejä: Ne kerran syntyvät, ne replikoituvat geenien lailla siirtyessään seuraaville sukupolville sekä leviävät ihmisyhteisöjen muodostamiin kulttuureihin. Dawkins huomauttaa, että evoluutioteoriaa ei välttämättä tarvitse rajoittaa vain DNA:han, geeneihin ja yksilöihin. (The selfish Gene. Oxford 1976, s.206)

Nokkimisjärjestys ohjaa myös tutkimusta
Ihmiseenkin on geneettisesti ohjelmoitu nokkimisjärjestyksen tarve. On suorastaan vaikea kuvitella henkisesti tervettä  ihmisyksilöä, joka ei pitäisi huolta omista eduistaan eikä halua muilta arvostusta tai ei pistä hanttiin, kun näyttää siltä, että myös sen ryhmän etu kärsii, johon henkilö kokee kuuluvansa. Ilmiöllä on vankka biologinen selitys: mitä parempi asema on ihmisellä yhteisössään tai eläimillä laumassaan, sitä suurempi on todennäköisyys pysyä hengissä vaikeina aikoina ja vielä tuottaa jälkeläisiä, jotka edistävät nokkimisjärjestystä kantavien geenien leviämistä. Ihmisillä ilmiö on osaltaan ruokkimassa myös rasismia.

Aina kiistakysymysten ympärille syntyy urheiluun verrattavaa kilpailua, olkoon aiheena melkein mikä tahansa. Niin on käynyt myös sen suhteen, onko ihmisellä vapaa tahto vai ei. Kun jonkun tahon argumentit ovat logiikan sääntöjen mukaan vakuuttavampia kuin toisten, olisi outoa, jollei se synnyttäisi esittäjässään urheiluvoittajaan verrattavia ylpeyden ja riemun tunteita. Vastaavasti muut osapuolet kokevat pettymyksen ja  huonouden sekä häpeän tunteita. Tällainen ei oikeastaan saisi kuulua tutkijoiden tunteisiin, sillä heidän tulisi olla asiallisen viileitä. - Mutta sellainen on mahdotonta. Päteehän filosofien kesken sama evoluution lainalaisuus kuin monessa muussakin: pätevimmät saavat  turvatumman aseman ja niin myös heidän jälkeläisensä elämälleen paremmat lähtökohdat.

Kilpailu on kovaa myös tutkijoiden kesken, koska aivan kuin huomaamatta osoitetaan eräiden argumenttien todistusvoimaa sillä, että näillä argumenteilla on suurempi kannattajakunta. Sellainen on kuitenkin epäkelpoa todistelua, sillä onhan mahdollista, että vain yksi on muita lähempänä totuutta (kuten Galileo Galilei), vaikka toisenlaista ajattelua edustavia on paljon.

Determinismi historian selittäjänä

Historian kulussa näyttäisi olevan deterministisiä lainalaisuuksia. Yksi sellainen voisi olla valtatyhjiön täyttymismekanismi: kun itsevaltainen hallitsija kuolee tai syöstään vallasta, seuraa sisällissodan vaara.

Populismi on ajankohtainen esimerkki ilmiöstä, mikä syntyy kuin luonnonlain voimalla otollisten olosuhteiden täyttyessä. Populismille tarvitaan  siis olosuhteiden luoma tilaus eikä niin päin, että tietyt mitat täyttävä persoona synnyttää ympärilleen populistisen kansanliikkeen. Kun populismi sammuu tai riistäytyy joksikin muuksi yhteiskunnalliseksi ilmiöksi, tuntuisi houkuttelevalta ajatukselta, että vika on ollut populistijohtajassa. Ilmiölle, jota on tapana kutsua populismiksi, saattaa kuitenkin olla luonteenomaista lyhyt kesto,  olivat johtohahmot kuinka "päteviä" tahansa.

Historioitsija Heikki Ylikankaan tuotannosta löytyy kohtia, joilla viitataan siihen, kuinka historia etenee deterministisesti omia latujaan ilman, että ihmiset kykenevät siihen vaikuttamaan: "...sanoipa joku, kuka hyvänsä, sitä taikka tätä, se ei varsinaisesti "vaikuta" vähintäkään siihen, mitä lopulta tapahtuu. Se vain kuvastelee meneillään olevaa kehitystä ja sisältyy säikeenä siihen. Jokainen meistä on vain jonkun tulkki, ei jonkun alku." (Käännekohdat Suomen historiassa. WSOY 1986, s.303)

Biologinen determinismi

Lähtekäämme poimimaan puolukoita vieraassa maastossa! Joka on ennenkin etsinyt hyviä puolukkapaikkoja, näkee jo kaukaa, missä puolukoita voisi olla. Sellainen kohta on kuivahko männikkö. Kuivahko sen takia, että mustikka ja monet muut metsäkasvit eivät liiaksi kilpaile puolukan kanssa, koska ne menestyäkseen vaativat enemmän kosteutta. Puolukkapaikalla myös mänty pärjää puistamme parhaiten, mutta rehevillä paikoilla kuusi ja lehtipuut vievät männyltä liiaksi elintilaa. Enemmän puolukan kasvuun perehtynyt henkilö voi kertoa, että myös sopivan kuivilta metsäpalo-, myrsky- ja hakkuuaukeilta varsinkin, jos sellainen on kulotettu, saattaa muutamana vuonna puuttomaksi tulon jälkeen löytyä puolukan huippusato. Sitten tällaisen paikan valtaa pensaikko ja heinikko, koska isoja puita ei ole sopivasti varjostamassa, ja puolukkasaalis romahtaa.

Tällä esimerkillä on tarkoitus havainnollistaa, että kun luonnossa olosuhteet ovat tietyn kaltaiset, se määrittää luonnon tulevan kehityksen. Vain poikkeuksellinen luonnonmullistus,  ihmisen toimet tai puolukan kasvuvaatimukset omaava vieraslaji voivat muuttaa luonnon "determinististä suunnitelmaa". Muutoksen jälkeenkin luonto pyrkii palaamaan kohti alkuperäistä "suunnitelmaa" paitsi menestyvän vieraslajin osalta, josta tulee osa uutta "suunnitelmaa".

Evoluutio on luonut "suunnitelmat" jokaista luontokappaletta varten. Suunnitelmia evoluutio  alinomaa päivittää, koska olosuhteet muuttuvat varsinkin ilmaston ja säiden osalta sekä ennen kaikkea ihmisen toiminnan seurauksena.

Myös ihmisyhteisöjä varten evoluutio on luonut toimivat "suunnitelmat", eivät yhteisöt itse. Vai uskooko joku, että esi-isiemme tullessa ensikertaa Lähi-idän ruohoarojen laitaan, näillä tulijoilla oli heti ajatus kirkkaana, että tällä paikalla voidaan viljellä maata ja menetelmätkin siihen olivat mielessä? Ymmärrämme, että toimivat keinot ovat löytyneet pieni pala kerrallaan entisiä menetelmiä parannellen. Sen ajan innovaatiot - kuten myös nykyteollisuuden innovaatiot - saadaan tuottaviksi lisäparannusten jälkeen yritysten ja erehdysten kautta. Tällaiset parannukset muokkasivat koko  aikaisempaa kulttuuria, kuten mullistavat nykyajan monet innovaatiot meidän globaalia kulttuuriamme. Valtava ero on kuitenkin kehityksen nopeudessa.

Oliko aron viljelijöillä vapaa tahto? Tuskin oli edes sen suhteen, mihin kohtaan aron reunassa pysähdyttiin. Jolleivat uskomukset/uskonto paikkaa määrittäneet, paikan valinnan ohjasi kilpailevan heimon väistäminen tai kukistaminen ja vedensaanti sekä muut arkiset asiat. Monta sukupolvea ihmiset toimivat hyvin entisenlailla olosuhteiden pakosta ilman tahdon vapautta parempaan. Mitkä elämäntavat ja niiden yksityiskohdat toimivat parhaiten, ne löysi evoluutio vähitellen pieni pala kerrallaan uutta kokeiltaessa ja sitten huonosti toimivia kokeiluja hylkäämällä. Toki muinaiset - ja myös nykyajan innovaatiot - ovat  ihmisten kehittämiä, mutta se on tapahtunut darwinilaisen evoluution ehdoilla virheitä ja puutteita vähän kerrallaan korjaamalla.

Kosminen determinismi

Suomessa auringonpimennys nähdään 2039 silloin ja silloin. Olemme tottuneet, että taivaankappaleiden liikkeet ovat ennakoitavissa erittäin tarkasti. Emme myöskään epäile, ettei vetyä poltettaessa synny vettä. Nämä esimerkit ovat determinismiä äärimmillään.

Viime vuosina on uutisoitu sellaisten planeettojen löytymisestä, joilla saattaa olla elämää. Tutkimuskohteena nykyisen tai aikaisemman elämän löytämiseksi ovat olleet myös oman aurinkokuntamme planeettojen ja kuiden kerrostumat pinnan alla. Uskotaan, että myös komeetoilta ja meteoriiteilta saattaa löytyä elonmerkkejä.

Kaikkialla maapallolla, missä elämän fyysiset ja kemialliset edellytykset ovat täyttyneet  (kyllin kauan?), sinne on ilmaantunut elämää. Elämää on meressä yli 10 km syvällä pimeydessä ja hirvittävässä paineessa, kiehuvan kuumissa lähteissä, mannerjäätiköissä, pimeissä luolissa jne. Sopeuttaja näihinkin äärioloihin on ollut evoluutio.

Perusteluna kosmisen elämän todennäköisyydelle on se, että maapallollakin elämää on kaikkialla, missä sitä suinkin voi olla. Maapallolla tosin elämä näyttää polveutuvan yhteisestä kantamuodosta.  Usein perustellaan, että uudenlaisen elämän alkusynnylle ei enää maapallolla ole tilaa, koska pidemmälle ehtinyt ensimmäinen elämä  syrjäyttää uuden syntymässä olevan elämän idut.


Yhteenveto 
Luonnonlakien  toteutumisella  tarkoitan kemian ja fysiikan lainalaisuuksia niin, että odotettavissa oleva ilmiö aina ja ehdottomasti toteutuu, kunhan  olosuhteet ovat oikeat. Jollei näin tapahdu, esteenä on kemian tai fysiikan lainalaisuuksien virhetulkinta. 

Myös evoluutio on luonnonlaki siinä missä kemian ja fysiikan lait. Kemian ja fysiikan lakien rajoissa evoluutio etenee tai sammuu. Evoluutio on kuitenkin vielä kompleksisempi kuin ovat kemia ja fysiikka. Kun evoluutio toimii luonnonvalinnan keinoin,  silloin ei vaikuta vain kemia ja fysiikka, vaan näiden luonnonlakien ohella ihmiskunnasta kyseenollen myös moraalimme. 

Evoluution valikoi  muuttuvien olosuhteiden seurauksena olemassa olevan moraalin aineksista uutta, erilailla ihmisyhteisöjä ohjaavaa moraalia. Muuttuvassa maailmassa koko ajan moraalimme muuttuu ja pienikin muutos joutuu evoluution testattavaksi. Testaajana ovat paitsi toisenlaiset moraalivaihtoehdot myös luonnonvoimat. Ei riitä, että kehitetään laite, mikä palvelee erinomaisesti ihmiskunnan hyvinvointia (moraali), jos osoittautuu, että myrkyt (kemia) tai  käytön turvattomuus (fysiikka) tekevät laitteesta tuhoisan. 

Vastaukseni alkuperäiseen kysymykseen, onko ihmisellä vapaa tahto?
Voi olla, että jossain tapauksessa tahtomme on melko vapaa, mutta sitten tahdon toteuttaminen onnistuu tuskin koskaan edes arkisten askareiden osalta. Me tosin helposti uskomme noudattavamme omaa tahtoa, vaikka tahtomme on lujasti evoluution ja luonnonvoimien ohjauksessa, sillä ei ihminen kykene ohjaamaan evoluutiota. 

Evoluutio jatkuu. Melkein poikkeuksen tekevät tosin eläviksi fossiileiksi kutsutut eliöt. Niiden kaltaisten satoja miljoonia vuosia vanhat jäänteet ovat perin samanlaisia kuin näiden  eliöiden nykyaikaan asti elävinä säilyneet yksilöt. Ne ovat selviytyneet, koska niiden elinympäristö on pysynyt lähes entisellään. Tämä antaa vihjeen olettaa, että evoluution käyttövoima on lopulta muutos ympäristössä, mukaan lukien kilpailijat.

Julkaistu 18.12.18, Yhteenveto 6.1.19